V for Vendetta.

Perjantaina 5. marraskuuta oli verikoston päivä. Sen kunniaksi ystäväni Emma oli kanssani iltaa viettämässä. Varmaan hirmu turha sanoa, että oli mukavaa ja aivan älyttömän hauskaa. Kun yhdistää viiniä, herkkuja, ihania ihmisiä, hullun huumorintajun, paljon naurua ja huippuhyvän leffan, niin mitäpä siitä muutakaan voisi syntyä? Suurkiitos Emma! Ensi syksyn verikostotapahtuman suunnittelu voi alkaa.

CouchSurfer no:2 viihtyi kaksi yötä. Olisi se varmasti viihtynyt pidempäänkin. Kaveri saapui myöhään keskiviikkoiltana. Olisi ollut paljon parempi, jos en olisi ollut niin huonossa kunnossa, eli siis kipeänä. Mutta heppu oli kyllä ihan hauska. Ja jälleen kerran vähän outo. Mutta taitaa kaikki sivuston jäsenet olla omalla tavallaan outoja. Minä tietysti mukaan lukien. Hieman meillä taisi olla kulttuuriin pohjautuvia näkemyseroja. Koitin kovasti selittää, että suomalaisilla on vähän suurempi se "oma alue" ympärillään, että me ei niin kovin innostuta, jos ventovieras tulee iholle. (Kuten tässä.) Siitä huolimatta, tyyppi ehti halata ja pussata poskelle, otsalle ja takaraivoon. Normaalisti olisin napannut niinkin hennon kaverin seinälle, mutta nyt piti olla kohtelias, noudattaa CouchSurfing sääntöjä ja kunnioittaa sitä, että olemme erilaisia, vaikka vieraani ei ehkä niin tehnytkään. Selvisin hengissä, ilman sen suurempia traumoja.

Tuossa viime viikolla uhosin tekeväni kolme asiaa, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Se piti olla jotain erityistä ja uutta. Arvaa onnistuiko. Minä todellakin YRITIN. Mutta ihan selvästi olen jo tehnyt kaiken. No ei sentään. Ongelma oli ennemminkin siinä, että pilkunnussijakriitikko sisälläni ei kelpuuttanut mitään tekemistäni asioista tuolle listalle. Mikään ei ollu tarpeeksi erikoista. Minä muun muassa kävin yhden tuttavani kanssa italiankielisillä kahveilla. Eli tapasin ihmisen (jota en vielä tunne kovin hyvin) ennalta sovitusti kahvilassa ja tarkoitus oli puhua italiaa. Siitä ei tietysti tullut mitään. Vastaukseni oli yhden sanan mittaisia. (Ja sitten papatin suomea.) Mutta se oli alku. Se oli jotain uutta, mitä en ollut tehnyt ennen. Aloitus jollekin sellaiselle, mistä voi tulla hieno ja toimiva tapa. Kävelin myös parkkitaloon autokaistaa pitkin. Sitäkään en ollut tehnyt ennen. Söin taateleita, mikä oli uutta. Maistoin uutta suklaata. (Otan aina sen, minkä varmasti tiedän hyväksi jo ennestään. En uskalla koskaan testata mitään uutta.) Eli kyllä minä tein uusia asioita. En vain kelpuuttanut niitä. 

Entä jos nyt poikkeuksellisesti hyväksyn kaikki nuo asiat? Se olisi ainakin todellinen uusi teko. Antaisin kerrankin armoa itselleni! Koska tämän leikinhän voi uusia tällä viikolla. Voin koittaa nokittaa viime viikon saavutukset. Juu, niin minä teen. Haastan itseni uusiin kokeiluihin.

Mukavaa viikkoa kaikille!