Oppi.

"Pitäis varmaan hankkia neljäs työ."
Tuo lause, minkä Angus suustaan päästi, jäi minua kummittelemaan. Mutta sitten koin oivalluksen.

Minua on vaivannut jokin jo pidemmän aikaa. No, oikeastaan siitä asti, kun tulin Suomeen. En vaan suostu hyväksymään sitä, että vika voisi olla vain korvien välissä. Olen ollut apea ja nuivea ja saamaton ja kaiken lisäksi maha on vaivannut. Yritin jopa aloittaa terveelliset elämäntavat, mutta se ei onnistunut, koska en oikeasti voi syödä mitään! Maha tulee joko niin kipeäksi, että makaan kippurassa tai sitten näytän siltä, kuin olisin raskaana. (En ole!) Mieli on kummallinen. Se on tehnyt ennenkin minulle tepposia.

Mutta ennen kuin heitän kirveen kaivoon, testailen paria juttua. Tuli mieleeni, että ehkä minua ottaa päähän ja harmittaa, koska en onnistu missään. Tämä johtuu tietysti siitä, että en oikein tee mitään, missä voisin onnistua. En siis saa onnistumisia ja siitä seuraavaa hyvää oloa. Eli toisin sanoa, se kaikki mitä teen (kun kuitenkin teen tosi paljon koko ajan) ei saa minun mielessäni minkäänlaista arvostusta. Huono juttu.

Tajusin, että minunkin pitää hankkia neljäs työ. Koska kyllä, tällä hetkellä olen hyväntekeväisyysyhdistyksen sisällöntuottaja. Se on jotain. Ensi viikosta alkaen minä olen myös töissä tanssikoulussa. Näiden lisäksi olen vapaa taiteilija, joka puuhaa pajassaan päivittäin toteuttaen itseään. Ei se Anguskaan tee kaikkea kolmea hommaa yhtä aikaa joka ikinen päivä.

Tänään minä kirjoitin. Rakensin matkamuistolusikoista joulukuusen koristeita. Kävin lääkärissä. Kävelin takaisin omia polkujani ja raahasin jättimäisen oksan kotiin. Leikkasin siitä havut ja muut liiat ulokkeet. Kylvetin ja maalasin oksan. Kävelin kaupunkiin ja kävin ostoksilla. Tapasin ystävää, jonka kanssa päivällistin. Sitten tapasin toista ystävää ja ilmoittauduin tanssikoulun työntekijäksi. Kävelin kotiin ja maalasin oksan uudelleen. Nyt kirjoitan taas. Tein siis tosi paljon asioita tänään ja nyt sen myös tiedostan. Ja arvaa mitä? Ei ahdista.