Kolmenlaisia kehuja.

Minulla oli erityisen miellyttävä perjantai. Ihana ystäväni tarjosi minulle lounaan ja sitten käytiin kiertelemässä kauppoja ja suunniteltiin uskomattoman hyviä liiketoimintoja. Kyllä sitä voikin ihminen tulla iloiseksi, kun viettää aikaa hyvässä seurassa. Ihana Emma on sellainen tyyppi, jonka seurassa minäkin olen parempi.

Eilen illalla myöhään sain päähäni, että nyt leivotaan! Minä ja sivupersoonani menimme keittiöön, kaivoimme ohjeet esiin ja askartelimme hienoja leivosasioita. Päälle tuleva mönjä ei onnistunut ollenkaan, vaan valui leivoksien päältä paperikippojen reunojen kautta pöydälle melkein jokaisesta, mutta mitä siitä. Ainakin ryhdyin. Ainakin yritin ja onnistuin melko hyvin kuitenkin. Asiaa tuumaillessa huomasin missä mentiin metsään ja ensi kerralla tiedän mitä tehdä toisin. Hirmu positiivinen kokemus. Ja nyt on älyttömän hyviä (vaikkakin rumia) leivoksia kaappi täynnä. Hyvä ilona!

Tänä aamuna menin sitten kauppaan hakemaan maitoa (tämä yksityiskohta on erityisen tärkeä tässä tarinassa) ja olin jo henkisesti varautunut lapioimaan metrin lunta rappusilta ja kulkuväylältä. Menin ulos ja melkein pääsi parku. Joku ihana ihminen oli käynyt lapioimassa kaikki lumet! Jopa rappuset oli niin hyvin putsattu, että en voinut kuin ihmetellä. Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen tässä asumisen aikana (kaksi ja puoli vuotta). Aivan mahtavaa! Ihana sinä tuntematon kuka oletkin, KIITOS!

P.S. Maito on tärkeää, se vahvistaa luita.