Olisipa hienoa olla putkiaivoinen mies. Naisten suurin ongelma tässä maailmassa ei (useista väitteistä huolimatta) ole mies, vaan meidän käsittämätön taito ajatella liikaa. Ottaa huomioon jokainen pienikin yksityiskohta, tarkastella tapahtumia joka suunnalta ja uskoa asiasta kuin asiasta, että tässä on nyt jotain suurempaa taustalla. Yleensä ei ole.
Ystäväni oli todistamassa tapahtumaa, kun keski-ikäinen asiakas kysyi naismyyjältä, onko mustalla ja valkoisella Wiillä jotain eroa. Myyjä ei tiennyt, joten kysyi samaa nuorelta miesmyyjältä. Mies tiesi ja vastasi saman tien: "Väri."
En usko, että tuo naismyyjä olisi erityisen tyhmä. Tai että nuori herra puolestaan jotenkin erityisen fiksu. Luulen, että tuo nainen ei vaan voinut uskoa, että selitys voisi olla niinkin yksinkertainen. Hän oletti tässä olevan jotain muutakin taustalla. Jos aina miettii asioita vaikeimman kautta, ei huomaa helppoja juttuja. Ja koska miehet usein huomaavat yksinkertaisen, on ajattelu, pohdiskelu ja keskustelu sitten niitä "akkojen juttuja".
Tämä tuli nyt mieleen vain, koska huomasin syyllistyväni tuohon samaan liialliseen ajateluun. Vanhojen ajatusmallien pohjalta sitä jotenkin aina olettaa, että asiassa on jotain muutakin kuin mitä päälle päin näkyy. Sanat tarkoittavat jotain muuta miltä kuulostavat. Sillä tavalla arvatenkin syntyy väärinkäsityksiä. Ja vaikka selviäisi oikeilla käsityksillä, se elämän pieni ilo ja riemu, minkä vastaan onnistui saamaan, laimenee ja menettää merkityksen.
Ajattelin tästä eteenpäin ottaa kiitokset ja kohteliaisuudet vastaan hymyssä suin, nauraa vitseille ja asioille mitkä naurattaa. Nauttia hetkistä ilman merkitysten pohtimista. Ehkä sitten löydän sen todellisen suuren merkityksen elämälle, kun lakkaan ottamasta niitä pieniä juttuja niin vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti