Buongiorno! Italian kurssi jatkui taas joululoman jälkeen. En tiedä odotinko sitä vai en. Italian kielen opiskelu sinänsä on mukavaa, koska mitä enemmän opin, sitä paremmin aukeaa muutamien ystävieni välillä oleva salakieli. Plus kesällä huomasin, että italia kuulostaa aivan sairaan hienolta, kun sitä joku korvaan supattaa rakastuneelle minulle. Mutta tuo kurssi sinänsä ei aina ole niin innostava. Toisaalta, mitä voi odottaa, jos menee tuollaisen sekavan joukon mukaan, ikähaitarina yläaste-eläke ja jokaisella erilainen motiivi oppia.
Minussa asuu ihan selvästi pieni saksalainen, koska välillä ihan todella kiristää muiden opiskelijoiden käytös. Eilen seitsemän ihmistä tuli myöhässä. (Hyve nro 1: täsmällisyys.) Ja ei edes hiljaa hiipien, vaan kamalan mekkalan saattamana. Opettaja yritti jatkaa opetusta, mutta kun neideillä oli juttu kesken käytävässä niin saatiin sitten kuunnella sitä kunnes oli penaalit ja kirjat ja muut systeemit pöydällä. Entäs sitten se takapenkin vanhaherra, joka jo osaa kieltä eikä mielestäni tuonne kurssille oikeastaan edes kuuluisi. Hänellä on ikävä tapa "kuiskata" vierustoverilleen oikeat vastaukset juuri ennen kuin opettaja, tai joku toinen sanoo ne ääneen. (Hyve nro 2: hiljaisuus.) Juu, kyllä me muutkin osaamme, mutta vaikka ei osattaisi, niin olisi kiva edes yrittää miettiä hetki mielessä.
Ensi kerralla menen istumaan etupenkkiin.
Olen usein sanonut, että minä en osaa numeroita. Minusta oli hauska täyttää Sudokuita (taivuta sana oikein) koska niissä ei tarvitse osata kuin 9 numeroa. No, sen lisäksi ei ole kuin yksi numero, nolla, ja sekään ei ole mitään. Eli minä osaan kaikki numerot! Voi mikä riemuoivallus! Ja minkälaista harhaisuutta olen harrastanut. Voin siis ihan yhtä hyvin rakastaa numeroita! Varsinkin silloin, kun ne ovat kauniita. Kuten tänään: 11.1.'11.
Eilinen päivä oli muutenkin hyvä. Sain maailman ihanimmalta poikalapselta maailman ihanimman postikortin suoraan New Yorkista! Söpöliini oli lomailemassa siellä lumimyrskyssä vuoden vaihteessa. Jopa postileimassa on kuva lumiukosta ja teksti: "Happy Holidays"! Tuli hirmu hyvä mieli! Mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että kyllä minun ehdottomasti pitää päästä olemaan New Yorkissa. Se on aivan selvä pakko. Haluan ostaa sellaisen I <3 NY mukin, jota voin sitten pitää kynätelineenä. Ottaa aivan mielettömän upeita valokuvia ja tehdä niistä seinälle suuria tauluja. Kirjoittaa elämästä suurkaupungissa. Tämä on nyt heti lisättävä 'asioita joita haluan tehdä' -listalle.
Tämä päivä pyörähti käyntiin klo viisi, mutta ei se mitään. Onpahan enemmän aikaa puuhata kaikenlaista mukavaa! Ai niin... Sain eilen viimein valmiiksi torkkupeiton, mitä olen virkannut pala kerrallaan jo arviolta vuoden. Mielettömän siisti tunne! Puhkun hyvää oloa ja ylpeyttä omasta saavutuksesta. Ota sinäkin osa, tästä kyllä riittää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti