Mieltäni on painanut muutaman päivän yksi asia. Ihan pieni asia, mutta pienillä asioilla tuppaa yleensä olemaan suuri merkitys. Sain sen kuitenkin käsiteltyä pois. Mikään ei varsinaisesti muuttunut, mutta silti olo on paljon parempi.
Se on jännä, miten joistakin ihmisistä tulee niin läheisiä niin nopeasti. Ja sitten toisinaan ihan yhtä nopeasti he katoavat elämästä. (Enkä tarkoita nyt mitään baarihoitoja.) Minä tunnen kaiken todella voimakkaasti, myös ihmiset. Ja kiinnyn lujasti. Olen ollut ylpeä siitä, että minä olen hyvä ihmistuntija. Joskus kuitenkin käy niin, etten kuuntele ihmiset tuntevaa itseäni, vaan näen sen, mitä haluan nähdä. Siitä ei koskaan seuraa mitään aitoa. Ja se on kurja huomata sitten jälkikäteen, koska eihän kukaan halua myöntää olleensa väärässä. Mutta tuollainen erehtyminen on joka kerta hyvä oppitunti siitä, että pitää kuunnella omaa sydäntä. Vaisto kertoo enemmän kuin mieli.
Jos joku asia tai ajanjakso loppuu tai joku ihminen jää pois elämästäni, niin minun tarvitsee aina muuttaa ihan kaikki täällä kotona. Ihan kuin antaisin sille päätökselle jonkinlaisen lisäpotkun ja hyväksynnän. Niinpä mullinmallistin eilen koko asuntoni. Teki mieli muuttaa jotain ja niinpä muutin kaiken. Takuuvarma pahan mielen poistaja! Ja kaloreitakin siinä kuulemma palaa, kun riehuu ja raivaa tilaa. Vin-vin situation.
Nyt voin kevyin, tyytyväisin mielin uppoutua Coelhon pauloihin maailman parhaassa nojatuolissa, aivan uudella paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti