Vihreää.

Sairastaminen ei ole millään muotoa mukavaa. Päinvastoin se on erittäin tylsää. Tänään vaaroja uhmaten epäterveenä menin kuin meninkin lankakauppaan ja ostin vihreää lankaa. Ja nyt minä virkkaan villatakkia. Olen vinkunut sellaisen perään jo niin pitkään, etten itsekään jaksa enää kuunnella minua. Nyt voin tehdä sellaisen. En tiedä vielä minkälainen siitä tulee, paitsi että hieno. Ja vihreä. Ja itse tehty.

Virkatessa on helppo tyhjentää mieltä. Nollata. Tai sitten vain eritysen paljon pohtia asioita. Siihen minä en kyllä tarvitse virkkaamista, olen pohtija luonnostani. Tänään olen miettinyt moraalia. Tai lähinnä sitä, että kuinka moraalitonta on terästää toisen juoma baarissa. Ei siis mitään tyrmäystippoja, vaan ihan rehellistä alkoholia. Ja olen tullut siihen tulokseen, että minusta se on väärin. Jos toinen on jo juonut tarpeeksi ja tilaa alkoholittoman juoman, niin on väärin ja hyvin hyvin moraalitonta ostaa shotti ja kipata se toisen juoman sekaan, varsinkaan jos toinen ei tiedä asiasta. Minkälainen ihminen tekee niin? Paha ihminen? Sellaiseen ihmiseen ei voi, eikä kannata luottaa. Ja sellainen ihminen ei todellakaan kuulu enää elämääni, Nappisilmä.

Tyhjyys on täyttänyt minun mielen ja sielun. On taas se ahdistava turha olo, mitä vuosi toisen jälkeen koitan pakoilla. Se tulee aina takaisin kun pysähdyn, mistä johtuen en pysähdy kovin usein. Mutta nyt olin pysähdyksissä viikon. Ja huomaan, että ongelmani on edelleen sama. Minun elämällä ei ole merkitystä.

Siksi minä virkaan vihreää villatakkia.