Pöpö.

Jos ei ilona pääse netin luokse, niin netti kyllä tulee ilonan luokse. Rakensin pesän missä olen viettänyt melkein 48 tuntia. Käytännössä koko aika unta, tunnin välein kylkeä kääntäen, koska on vain niin kivuliasta nukkua. Jonkin sortin pöpö on tarttunut ilmeisesti perjantain reissulta matkaan. Kammottava kipeys päällä, paleltumishorkka vuorottelee sängyn lotomäräksi kastelevan hikoilun kanssa. Onpa juhlaa.

Ensin ajattelin, että kokeilen käytännössä sitä mihin olen jo tovin uskonut. Että paraneminen flunssasta on huomattavasti nopeampaa, jos ei täytä itseään apteekin myrkyillä. Niinpä vedin maitohappobakteeria ja vitamiineja siinä toivossa, että kotikonstit auttavat. Kun aivot saa viestin kivusta, lähtee viesti paksusuoleen, mikä tekee vasta-ainetta ja parantaa. Lääkkeillä sitä vain sotkee tuon luonnollisen kiertokulun ja flunssa kestää kolme viikkoa, niin kuin nykyään kaikki tuntuvat valittavan. Tätä siis testasin, tai ainakin yritin testata. Jo aikaisemmin kiukunnut selkä ei sääliä tuntenut, vaan nostatti julmetun päänsäryn. Sille minä jään aina kakkoseksi. Joten ilolla popsin särkylääkettä, minkä ihana ystäväni illalla toi.

Kuumetta on koko ajan ja epäilen, että yskän mukana tulee jo pikkuhiljaa keuhkon palasia. Mutta muuten kaikki on hyvin, varsinkin nyt kun sain tämän läppärinkin tänne pesääni.
Olen hengissä.