Heräsin tänään taas siihen, että päässäni säteili loistava idea. En tajua miten sellaiseen voi herärä. Ehkä ajatus loisti niin paljon, että ihan häikäisi. Joka tapauksessa tajusin mitä pitää tehdä ja tiedän miten sen teen. Uskomaton valaistumisen tunne. En voi kertoa enempää vielä ja siksi tuntuu tyhmältä edes mainita asiasta, mutta on kuitenkin samalla ihan pakko, koska tämä on niin iso juttu minulle. Ja tämä blogihan on minun isoja juttuja varten, että saan päätä tyhjättyä. Palaset vain tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Aivan kuin istuisin lattialla 1000-palaisen palapelin kanssa ja katsoisin vierestä, kuinka palat vain alkavat kasailla itseään ja kaaoksesta syntyy uskomattoman kaunis kuva. Kuvassa on sellainen upea nuori vatsalihaksikas poika, jolla on minua himoitseva katse. (Kuva ei liity millään tavoin ideaani. Sillä rintamalla on nyt hiljainen vaihe, se sellainen kuiva kausi. Mutta ajattelin sen niin, että onneksi kaikki suhteet kusee, niin voin keskittyä ihan täysillä nyt tähän omaan juttuun.)
Huomenna olisi muutto. Ainakin osittain. Aatu on jo luvannut uhrautua avuksi, vaikka yrittikin kerätä säälipisteitä ja lahjoi ampiaisen pistämään itseään silmään. Ei voi kantaa laatikoita, kun ei näe. Totesin, että onhan sinulla toinenkin silmä. Pitkällisten neuvottelujen tuloksena saan kaksi tuntia raavasta miestä. Siis muuttoavuksi.
Jos sinulla ei ole mitään tekemistä huomenna ja haluat esimerkiksi harrastaa hyötyliikuntaa hyvässä seurassa, niin olet todella tervetullut muuttoavuksi. Isoja huonekaluja ei ole, vain laatikoita. Ja pieniä kalusteita. Suosittelen lämpimästi! Minuun kannattaa ottaa yhteyttä puhelimitse, sillä nettiaika on tänään selvästi vähäisempää. Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti