Olen taas tavannut aivan ihania ihmisiä. Sellaisia minulle jo ennestään tuttuja. Tein systeemin, muuten olisi tullut ressiä tästäkin. Yksi ihminen kerrallaan. Kirjaan uuteen kalenteriini yhden tapaamisen yhdelle päivälle. Sen vertaan kyllä kykenen ihan hyvin. Jos menee enemmäksi, niin pitää ottaa yksi tyhjä huilipäivä. Ei uskoisi, että ihan vain oleminen voi olla näin rankkaa. Mutta on se, jos on näin älyttömän väsynyt. Syytän kulttuurishokkia ja ilmastonmuutosta.
Olin kuitenkin eilen hirmu luova. Arvelin, että tarvitsen jonkinlaisen avainnauhan, ettei avaimet häviä. Joten virkkasin sellaisen, helmellisen. Siitä tuli aika hieno. Sitten mietin, että voisikohan samalla tyylillä tehdä vaikka koruja, kun niiden tekeminenkin oli niin mukavaa. Ei voinut, mutta keksin siinä samalla toisenlaisen tavan, jolla sitten pystyi tehdä koruja. Virkkasin monta ranneketta ja rakensin muutaman korviksen. Se on kivaa puuhaa, rentouttavaa ja rauhallista.
Sain myös loistavan idean. (Taas näitä omia loistavia ideoita.) Kun saan kesäkuun alusta oman kotihuoneen, en vain asu siellä. Teen huoneestani kaupan! Siitä tulee sellainen ilonan ilonen kotikauppa. Kaupan nimeksi tulee 13, koska se on minun onnenlukuni ja kaikki siellä myytävät asiat maksaa aina 13 euroa. Aion siis asua koko kesän kaupassa. Aivan mahtava idea! (Josta varmaankin pitää neuvotella vielä kämppisten kanssa.) Mutta se sellainen verkkokauppa on niin vaativa juttu. Pitää olla ensin paljon tuotteita, jotta voi avata sellaisen. Mutta kotikaupassa voi olla yksi yhtä. Ja kun se on myyty, niin sitä ei enää ole, mutta voi tehdä uuden toisenlaisen. Olen suorastaan innoissani tästä ideasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti