Viikko.

Morjens. Netittömän elämä on hiljaista. Ainakin internetissä. Muuten on kyllä ollut taas hyvinkin reipasta tämä elo. Olen puuhastellut paljon. Virkannut ja askarrellut ja saanut uuden kodin. Järjestänyt tavaroita, käynyt puolet Annen vintillä olevasta omaisuudesta läpi ja humputellut. Kiertänyt virastoja, hoitanut asioita ja tavannut uusia ihmisiä. Tästä johtuen huomasin, että muistivihko alkoi olla hyvin sekava kaikkien tapaamisten ja muistettavien asioiden ja puuhalistojen vuoksi. Niinpä mietin, että pitäisi hankkia kalenteri. Mietin myös, että pitäisi tavata Hallaa, koska ollaan taas samassa maassa. Universumi kuuli ajatukseni ja seuraavana päivänä kävelin keskustassa, kun selän takaa kuului “ilonaa!” Hallan määrätietoisella äänellä. Ihana jälleennäkeminen! Pikaisen teehetken jälkeen sain kalenterin, koska Hallalla sattumalta oli kaksi samanlaista. Että kiitos vain oikein kovasti!

Erään toisen jutun vuoksi (jonka pidän vielä salassa) tapasin Hallan uudestaan tänään. Otin koneen mukaan, koska äiteen sohvalla ei ole nettiä. Mietin, että sellainen pitää kyllä saada pikimmiten. Hallan sohvalle sellainen sitten ilmestyi. Siis sen käyttämäni lisäksi. Jotenkin ihmeellisesti Hallalla oli yksi ylimääräinen internet, jonka siis sain käyttöön. Nyt äiteen sohvallakin voi kirjoittaa blogia. Että kiitos vain oikein kovasti!

Kaiken tämän lisäksi olen tässä viikon sisällä huomannut, että Suomen virastoissa on kyllä aivan superihania ihmisiä. (Tämä ilman sarkasmia.) En tiedä onko vika minussa, mutta alkuäreyden jälkeen kaikki ovat nauraneet (sydämellisesti, ilman ivaa) ja olleet hyvin avuliaita ja ihania. Jopa Kelan täti lopuksi pahoitteli, kun ei voinut auttaa enempää (vaikka auttoi paljon). Ihmeellistä. Ei tämä Suomi olekaan niin paha. Tai siis kaikki ne ihmiset joilla on merkitystä minulle, ovat olleet aivan mahtavia. Ja ne jotka eivät ole... No, jätän aivan omaan arvoonsa.

Sain kodin. Kävin katsomassa huonetta, joka minulle luvattiin jo Malesiassa. Huone on upea. Koska se on kokonainen huone, minulle. Iso ikkuna korkealla näköalalla. Yksityisyyttä tuova suljettava ovi. Kylpyhuone, lämpimällä vedellä varustetulla suihkulla. Todella mukavanoloinen kämppis. Jotenkin koko kaikki meni juuri niin putkeen kuin saattoi toivoa. Sänkykin tuli kaupan päälle (se ainoa puuttuva huonekalu) joten en voi valittaa, vaikka miten yrittäisin. Sitä paitsi tuo tapaamani kämppis on sisustanut asunnon niin, että tuntui kuin olisin muuttanut suoraan 50-luvulle. Tai muuttamassa. En valita siitäkään.