Selvisin koiravahtitehtävästä erityisen hyvin. Niin hyvin, että poljin seuraavana päivänä tänne takaisin. Tällä kertaa puuhommiin. Tai paremminkin oksimaan. Rakensin pinkan kransseja, ne menevät eräälle käsityöläiselle myyntiin, sitten kun hän on lyönyt niihin oman taiteellisen käsityöleimansa. (Eli tekee oksarenkaista upeita sisustuselementtejä.)
Olen myös piirtänyt ja askarrellut, yrittänyt hahmottaa elämääni. Se on minun prosessi, enkä suostu siitä luopumaan. En kyllä keksi edes miksi pitäisi. Elämässä ei ole tapahtunut mitään muuta erikoista. Tosin ei nuokaan asiat ole erikoisia. Opin eilen sen, että läppäri toimii ilman akkuakin, jos pitää virtajohdon seinässä. Jostain syystä kuvittelin aina, että tietokoneessa pitää olla kaikki osat kiinni, että sitä voi käyttää. Nyt se hajonnut akku on irti, mutta hyvin toimii.
Totesin juuri, että tuossa pöydällä on kaksi mainitun käsityöläisen tekemää tuikkukuppia ja niistä toisen reunalla kulkee mittarimato. Se vetää lenkkiä kyseisen pyöreän esineen reunassa. En ole koskaan ennen nähnyt tuollaista. En edes tiennyt mikä se on, ennen kuin kävin kysymässä. En siis madolta, vaan keittiössä hääräävältä mieheltä. Ydinfyysikko tietää kyllä kaikenlaista, myös tämän. Tosin vaimo sanoi, että mies nimittää kaikkia matoja mittarimadoiksi. Hmm.
Söpöliini hyppäsi laskuvarjolla. Näin siitä ihan todisteeksi otetun videopätkän. Hullun touhua sanon minä, mutta jotkut tuntuu hommasta nauttivan. Minä pysyn ihan mielelläni täällä maan pinnalla tai ainakin lentokoneen sisäpuolella, jos tulee joskus tarvetta yläilmoissa matkustaa. Sellainen perustylsä tyyppi.
Ai niin, tuli vastaan sairaan hienoja kuvia, kannattaa katsoa TÄMÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti