Tapaamisia.

Pari päivää ollut aikamoista haipakkaa. Kaksi tapaamista päivässä, vaikka piti ottaa rauhallisesti. Mutta asiat vain tapahtuvat. Ensi viikolla en varmasti sovi kuin yhden tapaamiset yhteen päivään. Minun pää ei kestä näin paljoa kaikkea. Onneksi tänään toinen tapaaminen sisältää hierontaa. Se auttaa.

Näin taas aivan mystisiä unia. Olen nyt parina yönä nähnyt unet aivan älyttömän selvästi ja voimakkaasti. Minä uneksin muutenkin paljon, mutta nyt ihan tällaiset tavalliset arkiset unet ovat voimistuneet. En tiedä johtuuko se noista ihmeaineista vai siitä, että olen paljon energisempi kuin vaikka pari viikkoa sitten. Joku sanoi tuon aineen vaikuttaneen unen laatuun, siis että uneksii enemmän. Voihan se olla. Energiatasoon se ainakin on vaikuttanut jo nyt. Olen aivan eri ihminen kuin se zombi joka tuli tänne Suomeen laahustamaan kolme viikkoa sitten. Kun voi paremmin, nukkuu paremmin. Ja kun nukkuu paremmin, voi paremmin. Aivan ihana kierre! Joka tapauksessa, viime yönä olin missikisoissa. (Minut oli huijattu mukaan, mutta se oli jostain syystä mukavaa. En voittanut.) Sitten serkkuni lauloi upeasti siellä lavalla. (Hänkään ei voittanut.) Yhtäkkiä järjestelin polkupyöriä telineisiin, kun ihmiset olivat jättäneet niitä miten sattuu. Rivien pitää olla suorassa. (Pilkunviilaaja, joka ei saa elämäänsä järjestykseen.) 

Tapasin eilen Stalkkeria ja Salarakasta. Molemmat tapaamiset oli kyllä todella mieluisia, vaikkakin kovin erilaisia. Toiseen olen tutustunut tämän blogin ansiosta (ihan oikeasti!) ja toinen on minun salarakas. Ystävä entisestä elämästä, jonka varavaimo olen yhä. Sellainen on kyllä aivan mahtavaa. Ihanaa, että jotkut ihmiset tulevat elämääni tuolla tavalla salakavalasti ja sitten jäävät sinne (vai tänne?) ihan pysyvästi. En oikeasti edes tiedä mistä tämä kaikki alkoi Salarakkaan kanssa. Siitä on niin sata vuotta. Tiedän kyllä missä tavattiin, mutta en muista missä vaiheessa meistä tuli ystäviä. (Onko nyt tarpeesi monesti mainittu sana ystävä? Että saan anteeksi, vaikka työnsin kuuman kiven korvaani, kun olisi pitänyt kuunnella kuulumisia?)

Tapasin illalla myös entisen työtuttavan. Salarakkaan kaveri, jonka kanssa istuttiin vielä terangilla hetken ajan. Hämmästyn aina kun ihmiset muistavat minut niin hyvin. Minä en koskaan muista mitään. Tai jos muistankin, niin sellaisia ihan turhia juttuja. Kuten missä jonkun vaimo on ollut joskus töissä. Tästä syystä yksi elämänarvoni on aina ollut rehellisyys. Se on hyvä arvo.

If you tell the truth you don't have to remember anything.  (Mark Twain)