Henkka Hyppönen; Sehän on ihan hyvä (Otava)
Minulla oli suunnattomat odotukset, koska tuo mies on kaikesta päätellen tosi hauska. Yritän olla syyttämättä Suomen ankeutta, joka on vallannut mieleni ja tehnyt minusta jo viikossa hyvin tympeän tyypin. Nauroin kerran ääneen (aiheena Paavo Nurmen kikkeli), hymähdin kahdesti (aiheet jo unohtuneet). Joten kai sen voi siis laskea hauskaksi kirjaksi. Löysin vain kolme kirjoitusvirhettä, tosin pakko tunnustaa, etten lukenut kovin ajatuksella. (Aloitin ajatuksella, mutta huomasin sellaisen turhaksi muutaman sivun jälkeen.) Mietin koko ajan, että mikä minussa on vikana? Miksi tämä ei ole minusta hauska kirja? Onko minun huumorintaju kokonaan näivettynyt? En ala. Sitten tajusin, ettei vika ole minussa. Tämän kirjan jutut olisivat aivan sairaan hauskoja, jos ne kuulisi stand up showssa. Kirjasta luettuna ei niinkään. Näitä juttuja pitäisi esittää livenä. Henkan omasta suusta kuultuna. Minun päänsisäinen lukijaääni ei ollut ollenkaan eduksi tälle kirjalle. Joka tapauksessa, kirja oli helppo, nopeasti luettu ja mukavan tuntuinen käsissä. En kadu lukemiseen käytettyä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti