Muutos.

Tuo minun Astrokalenteri on kyllä ihan paras. Saan sähköpostiin juuri minulle suunnatun tähtilukemisen. Alunperin minä en oikein uskonut siihen ja ajattelin, että tilaanpa tuon nyt ihan vain kannatuksen vuoksi. Mutta nyt olen aivan äimän käkenä lukenut niitä juttuja. Tietysti joku voi sanoa, että horoskoopit toimii vain siksi, että kun sitä alkaa lukea, niin alkaa toimia “ennusteen” suuntaisesti. Ihan loogista minusta. Hauskaa tässä on se, että tosi monta kertaa luen sen ennusteen myöhässä. En minä päässyt joka päivä nettiin, siellä saattoi olla pari kolmekin kirjoitusta odottamassa. Ja sitten kun niitä luin ihmeekseni huomasin, että juuri noinhan se taas meni. Tämä ei tietysti ole oikea tapa hyödyntää Astrokalenteria. Kyllä minä niitä yritän lukea myös oikeaan aikaan. Uusimman luin tänään, ihan ajallaan. Suuri harppaus rakkauselämässä kutsuu. Ihanaa! Siinä sanottiin muun muassa näin:

Niille, jotka tämän transiitin aikana uskaltavat ottaa ilon irti elämästä riskejä pelkäämättä, koittaa pitkä menestyksen aika rakkauselämässä. Valitettavan harva uskaltaa tällaisena aikana päättää mitä todella haluaa ja silloin jää kakku syömättä.

Minä ainakin aion syödä kakkuni innolla! Aurinko paistaa taas. Yllättävän monta uutta ihmistä on ilmestynyt elämääni. Uusi koti. Uusi työ, jota nyt harjoittelen innolla. Tuntuu taas aivan älyttömän hyvältä, koko kaikki.

Tapasin eilen entisen kämppiksen, jonka mahassa kasvaa mulattivauva. Olen niin innoissani tästäkin, koska pinnallisuus ennen kaikkea. Olen aina ollut sitä miltä, että mulattimiehet ovat kaikista kauniimpia. Kävin myös hierojalla ja se oli taas ihanan rentouttavaa. Kotiin lähtiessä pyörän takakumi oli taas tyhjä. Olen ollut optimistinen ja ajatellut, että venttiili oli vain löysällä talven jäljiltä... Mutta kyllä se nyt on myönnettävä, että kumi on puhki. Suututti. Ei auttanut muu kuin kävellä kotiin.

Olen taas miettinyt sitä Salaisuutta. Ihana huomata, miten paljon oma asenne on muuttunut. Miten nopeasti pystyn jo kääntämään huonot fiilikset hyväksi. Ja tästä ehdottomasti kiitos Toyboylle. Se alkuvuoden piina oli kyllä hyvä koulutus, sillä opin pysymään positiivisena ympäristöstä huolimatta. Aivan mahtavaa! Niinpä koko kävelymatkan ajattelin ihania ajatuksia. (Aloitin siitä, että läskiperse tykkää, kun joudun kävelemään. En tiedä tykkäsikö, mutta tuli se mukana kuitenkin.) Ja kun pääsin perille, fiilis oli oikeasti hyvä. Ja sitten lähes saman tien tämä juuri tapaamani työtuttava tarjoutui korjaamaan pyöräni. Olin aivan ihmeissäni. Sitä minä olin juuri toivonut! Kiitos Universumi! Joten tänään minä kävelen iloisin mielin seuraavaan koulutukseen koska tiedän, että pyörä korjautuu sillä aikaa. 

Nyt on tullut tavaksi luovia aamulla. Joka päivä tulee jotain hyviä (tai huonoja) ideoita. Pää on niitä täynnä. Tänään sain sellaisen ajatuksen, että maalaan itseni. Eikä pelkästään mitään tyhmää omakuvaa, vaan teen sellaisia hienoja kuvia, vaikka matkoilta. Monta erilaista. Sitten Huone 13 myy niitä. Voi, että kun taas olin viisas! Eilen tein avainnauhan, tänään aloitin toista. Korvakoruja en vielä pääse tekemään, koska ne materiaalit on yhä Annen vintillä. Mutta pian sekin tilanne muuttuu. Ajatella, ylihuomenna saan kodin, puuhapajan ja kaupan, kaikki yhdellä avaimella. Ihana ihana elämä!