Eilinen koulutus oli aivan huikea! Tai ehkä se itse koulutus oli aivan tavallinen, mutta huikeaa oli ne kaikki ajatukset mitä päähäni ilmestyi, kun kuuntelin niitä muita ihmisiä. Niitä aivan tavallisia suomalaisia, jotka innosta piukeina kertoivat mitä ihmeellisimpiä tarinoita omista kokemuksistaan, kuinka ovat saaneet apua kuka mihinkin vaivaansa. Kaikilla oli niin paljon sanottavaa, että minä aloin jo melkein kyllästyä (ihme juttu). Toivoin välillä, että pääsisin jo kotiin oikeasti itse kokeilemaan näitä ihmeellisen hyviä aineite. Jokainen on yksilöllinen, joten en tietenkään tiedä miten nämä vaikuttavat minuun. Pitää vain kokeilla, testailla ja kuulostella. Mutta melkoiset odotukset olen jo ladannut näille purnukoille valmiiksi, eikä koulutus odotuksiani ainakaan millään tavoin vähentänyt.
Tapasin aivan huikeita ihmisiä. Olen supersurkea tuollaisissa tilanteissa, mutta nyt osasin olla. Varmaankin, koska se ei ollut ollenkaan sellaista mitä odotin. Ihan ensimmäinen hämmästyksen aihe oli se, että ne muut ihmiset, joita jännitin ennen koulutusta, todellakin olivat ihan tavallisia ihmisiä. Eri ikäisiä, kokoisia, näköisiä ja eri elämäntilanteissa. Isoimman vaikutuksen teki nuori vauvamahainen nainen, joka itse kertoi olevansa humanistihippi. Jos kotiäitinä toimiva humanistihippi pystyy tähän työhön, niin enköhän minäkin. Jos eläkeläinen pystyy tähän, niin enköhän minäkin. Ihan kaikki pystyvät tähän. Sitä paitsi alkoi tuntua, että olen aivan suotta mollannut itseäni ja osaamistani kaikki nämä vuodet. Nyt pitää vain uskaltaa olla mitä on ja toimia sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Ja tämä tuntuu tosi hyvältä!
Kiitos ihana Minttu, että jaksoit jääräpäisyyteni ja innostit minut vastusteluistani huolimatta tähän uuteen upeaan maailmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti