Koira.

Sain aivan yllättäen todella merkittävän tehtävän. Perhe Kainu lähti vierailulle Korkeasaareen ja minä siirsin itseni heidän sohvalle. Tehtäväni on pitää seuraa Roopelle, joka on koira. Sain myös mahdollisuuden imeä itseeni Huvikummun uskomatonta luovuuden energiaa. Sitä olen tehnyt. Jo ensimmäisenä iltana löysin jotain, minkä ansiosta keksin jotain, jonka sitten toteutin jo alustavasti, että saan antaa sen myöhemmin jollekin. En voi mennä tarkempiin yksityiskohtiin, koska joku saattaa lukea tätä. Ja lukeekin. (Ja nyt kaikki kaverit ihan tosissaan luulee, että joku huikea lahja on tulossa.) Olin iloinen oivalluksesta. Vinttikerroksesta löytyi helminauha jonka sain omaksi, josta teen kolme avaimenperää ja yhden avainnauhan. Kaikki on jo tarkasti suunniteltu. Sitten myöhemmin sain idean kuvanäyttelylle. Otin jo arviolta sata kuvaa, joista kolme on kelvollista ja ideoin sarjaa lisää koko ajan. Käsittämätöntä, miten luovuus voikin tarttua niin nopeasti talosta ihmiseen. Näin monta luovaa juttua näin lyhyessä ajassa!

Roope on ollut erittäin hyvä seuralainen. Hän tulee tökkimään tassuillaan ja vaatii päästä syliin, kun olen liikaa koneella. Hän makaa vieressä katsomassa jääkiekkoa ja innostuu Suomen maaleista. (Joita tuli tänään seitsemän!) Lenkille mentäessä hän tietää kaikki reitit jo valmiiksi, minun ei tarvitse muuta kuin yrittää pysyä tahdissa. Selvästi ulkoiluttanut ihmisiä ennenkin. Roope ei pidä minkäänlaista ääntä. Hänestä ei ole minkäänlaista vaivaa. Mutta sen sijaan paljon seuraa.

En tiedä johtuiko se eräästä ihanasta nuoresta miehestä, jonka kanssa tänään juttelin, vai talon uskomattomasta luovuusenergiasta, vai nuoruundenystäväni aivan mielettömän upeasta teosta, joka auttaa minua aivan valtavasti eteenpäin, vai jostain muusta, mutta kun tänään kävimme Roopen kanssa lenkillä, niin minä nautin aivan älyttömästi. Löysin sellaisen paikan, jossa en ollut koskaan ennen kävellyt (ja olen asunut tässä kaupungissa lähes koko elämäni). Alue oli sellaista rauhallista asuinaluetta ja bonuksena järvi. Joku oli soutamassa. Aurinko paistoi ja Suomi näytti hienolta, vaikka on kevät ja kaikkialla on vain risuja. Vastaan tuli todella mukava ja kohtelias pikkupoika, joka neuvoi minua etsimääni paikkaan. Löysimme sinisiä kukkia. Ei sen pojan kanssa, vaan Roopen. Jalkakäytävään oli kirjoitettu isolla teksti ylämäki ja sitten iso nuoli osoittamaan ylöspäin. Mäen päällä oli toinen nuoli toiseen suuntaan ja teksti alamäki.

Minua ainakin nauratti. Tulin takaisin tänne luovaan taloon. Voin mennä saunaan. Maalata ja piirtää ja askarrella ja kuunnella musiikkia. Aivan mahtavaa! Kuulin tänään ensimmäisen kerran TÄMÄN kappaleen ja arvaa mitä? Minusta täällä Suomessa on tänään aika hienoa olla. Tämä on ollut hieno päivä. Ja kaikki Roopen ansiota. (Enhän minä muuten täällä olisi.)