Syte.

Minulla on sellainen Malesiasta ostettu pieni muistikirja, jota kannan mukanani joka paikassa. Kirjoitan siihen listoja ja ajatuksia. Lähinnä sellaisia juttuja, joita ei sovi unohtaa. Tapaamisia ja luvattua asioita ja muuten vain muistamisia. Laskin juuri, että tuo lista on nyt 71 sivua pitkä. Okei, siellä on joukossa pari sivua jotka on jo kokonaan sutattuja, koska ne asiat on jo hoidettu, mutta silti. Huomaan, että systeemissäni on lieviä aukkoja. Vaan minkä minä sille voin, jos pääni nyt vain sattuu olemaan ideoita ja ajatuksia täynnä! Ehkä joku meditointi voisi auttaa nollaamaan. (Halusin ensin kirjoittaa “känni” mutta sitten muistin, että olen tekemässä elämänmuutosta.)

Astrokalenteri sanoi tänään, että kannattaa kulkea maailmalla hymy huulilla ja nähdä oma elämä mahdollisimman positiivisessa valossa. Juuri sillä tavalla olen mennyt. Typerä virne naamalla jatkuvasti. En tiedä miksi. En osaa sitä selittää, mutta nyt on vain hyvä olla, koko ajan. Sellainen vähän jännittynyt olo ja perhosia vatsassa. Enkä usko, että se johtuisi pelkästän näistä uusista aineista, joita olen varovasti alkanut käyttää. Kahden päivän kokemuksella voin sanoa, että ainakin minun aineenvaihdunta lähti reippaasti käyntiin. Itse asiassa se taisi kyllä lähteä riemukkaaseen kiitolaukkaan, sen verran tehokkaalta tuntuu. Melkein koko kroppa oireilee ja puskee kuona-aineita ulos, mutta onneksi se ei kestä kuin muutaman päivän. (Kovin kauas vessasta en kuitenkaan vielä kehtaa lähteä, varsinkaan ilman meikkiä.)

Minun elämä on kokeilua. Ja olen ottanut elämäntehtäväkseni näistä kokeiluista ja niiden tuloksista raportoinnin, meni syteen tai saveen. En kyllä tiedä mikä on syte, mutta olen kuullut sanottavan noin. Ja apinan tavoin toistan kuulemiani asioita, kunnes joku selittää ne niin että ymmärrän. (Apinat ei kyllä taida toistaa puhetta... Tämä juttu meni kyllä ihan pieleen. Vai syteen?) Joka tapauksessa, olen sisäisesti levoton.

Eilinen päivä istuttiin keskellä keskustaa kirpputorilla. Yllättävän hyvin meni kaupaksi tavarat. Jäätiin plussan puolelle jopa rahallisesti, vaikka päätarkoitus olikin päästä tavaroista eroon. Nyt sitten innolla uutta kuormaa kasaamaan, koska poistettavaa tavaraa kyllä riittää. Päivän päätteeksi kuljetin tavarani tulevan kämppikseni kanssa tulevaan kotiini. Se oli kyllä virhe. Selvästi tuo rekki ei ollut suunniteltu liikutettavaksi, vaikka siinä alla pyörät onkin. Tasaisin väliajoin joku renkaista meni kahtia ja matka tyssäsi siihen. Juoksin aina irronneen ja jonnekin kauemmaksi pyörivän osan perään, kiinnitin sen takaisin ja matka jatkui. Melu oli voimakas. Tietysti juuri sillä hetkellä oli jonkinlainen mummokuoro esiintymässä keskustan puistossa. Yleisö varmasti arvosti kärryviritelmääni. Tämän lisäksi yksi laatikoista ei millään halunnut pysyä kyydissä, vaan kippasi tavarat kadulle, mutta vain kerran suojatielle tietä antavan auton eteen. Nauroin vedet silmissä, minun elämä on niin tätä. Komedian ainekset seuraavat minua. Mutta pääasia, että on mukavaa. Ja sitä on.
  

P. S. Minulla on tosi viisas äiti. Hän tiesi mitä syte on. Se ei ole yhtään mitään. Mutta sysi on ja tuolla sanalla tarkoitetaan sitä. Sysi on puuhiili. Sinne ne asiat menevät. Ja tämä vaihtoehto ei ole ollenkaan parempi kuin se savi. Siihen tällä sanonnalla viitataan, se on ironiaa. Näitä molempia on siis käytetty joskus ennen vanhaan rakennettaessa jotain. Kyllä kannatti herätä tänäänkin, taas opin uutta.