torstai 23. lokakuuta 2014

Murhia...



Murhasta tuli totta. Yhä vain ja italiaksi dubattuna. En tiedä monesko kerta se on kuin näyttävät jaksot uusintana, mutta minä olen nähnyt useimmat nyt ainakin kolme kertaa. Ja se sarja ei todellakaan ole niin hyvä, että pitäisi katsoa näin monta kertaa vain uudestaan. Mutta joka kerta, kun kuulen sen tunnusmusiikin ja näen sormet naputtamassa sitä vanhaa kirjoituskonetta, jotain tapahtuu mielessäni. Nostalgisia muistoja lapsuudesta, kun äidin kanssa katsoimme tuota sarjaa yhdessä. Siihen aikaan se oli jännittävä, nykyaikainen ja todella suosittu.

Halusin aina lapsena olla poliisi tai etsivä, mutta nyt aikuisena olen halunnut ainoastaan kirjailijan ammattiin. Nyt mietin, että olisiko tässä siihen syy? Sarjan tähti Jessica Fletcher on kirjailija, joka auttaa poliisia ja selvittää murhia. Rohkea seikkailija, juuri sellainen minäkin haluaisin olla, ihan selvästi.

Ja jos nyt siellä suupielet nykivät, niin ihan tiedoksi, että en ole ainoa, jonka mielestä tämä on hyvä idea sarjalle. Nehän tekivät samalla kaavalla uuden nykyversion samasta ideasta, Castle. Siinä kirjailija tosin on mies, mutta muuten ihan sama juttu. Kirjailija auttaa poliisia rikosten ratkaisussa. Ja sitäkin on tehty jo vaikka kuinka monta tuotantokautta, ainakin seitsemän. Ei pärjää Jessicalle, sillä murhia ratkottiin aikoinaan 12 kautta.

Olen ollut netitön ja koditon nyt jo reilun viikon. Vielä toisen samanlaisen tämä jatkuu. Mutta sen jälkeen pääsen uuteen ihanaan kotiin ja toivon mukaan arki rauhoittuu. Sitten on aikaa ja energiaa kirjoittaa enemmän, myös blogiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti