Eilen vietin mukavan illan ihanan ystävän seurassa. Nyt hienoinen jomotus muistuttaa aikaansaadusta nestehukasta kehossa. En vaan millään viitsisi ottaa buranaa itseaiheutettuun kipuun. Ihan kostoksi.
Tein eilen testamentin. En itselleni, mutta toimin sihteerinä ja todistajana. Pistin nimeni alle paperiin, joka kertoi ystäväni tehneen kyseiset päätöksensä "terveellä ja täydellä ymmärryksellä sekä vapaasta tahdostaan". Mietin olenko minä todella oikea ihminen arvioimaan toisen ymmärrystä? No, ainakin se paperi on nyt todella virallinen. (Kirjoitin ensin 'viallinen'. Merkki?)
Tänään on sitten ollut vähän nihkeä fiilis kaiken suhteen. Mutta kaikesta nihkeydestä huolimatta, tämä on ollut oikein hyvä päivä. Tässä asioita, jotka teki tästäkin päivästä heräämisen arvoisen:
Maailman paras aamiainen verikoston tapaan.
(Jos joskus heräät luotani, pyydä aamiaiseksi "Verikosto".)
Ehkä maailman ihanin prinsessa-kissa.
(Ei ole tylsää hetkeä Nalkku palkun kanssa...)
Uneton Seattlessa.
(Paras love-leffa ikinä!)
Uskollinen ystäväni Sandels.
Vaikutan ulospäin aika kylmältä ja kovalta tyypiltä. Se on kyllä täyttä puppua. Olen sisältä aivan pehmis. Ja yksi todiste siitä on tänään tullut elokuva. Suurin osa tytöistä on sitä mieltä, että Pretty Woman on se maailman romanttisin leffa, mutta sitten on se osa meitä, joiden mielestä ylivoimaisesti paras rakkausleffa on Uneton Seattlessa. Se jollain tavalla kiteyttää kaiken sen mikä minusta on ihanaa. Uskon rakkauteen, kuin tolvana, joka uskoo vielä rakkauteen. Olin vain kätkenyt sen osan itsestäni tosi syvälle sisimpääni. En enää edes muista miksi. Mutta nyt on tullut se aika, että alan taas rakastaa elämää ja kaikkea mitä se tarjoaa. Ja uskoa siihen, että täällä voi käydä myös hyvin. Uneton Seattlessa sai Anniensa Empire State Buildingin katolla, kuin siinä ikivanhassa leffassa. Minä uskon rakkauteen. Ja tämä ystävänpäivä oli taas oiva muistutus siitä, miten paljon.
"The greatest thing you'll ever learn is just to love and be love in return."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti