Voi miten elämä on ihanaa! Leijonat otti pataan rakkaalta naapuriltamme jo heti aamutuimaan. Kissa kakkasi lattialle. Vuosia käyttämäni voide (se ainoa, jolle en varmasti ole allerginen) teki jostain syystä tänään naamani kirkkaanpunaiseksi. Netti pätkii. Huomasin, että kolmesta lukijastani yksi on luovuttanut, poistunut pelistä kokonaan. Kirjoitan nyt siis blogiani kahdelle lukijalle. Joko mainitsin tappion Ruotsille?
Ja silti olen ihan innoissani. Koti on tänään ihana paikka. Pöydällä on aivan mahtava pinkki kukkakimppu. Höyryävän kuuma kuppi teetä maistuu erityisen hyvältä. Sain myytyä jotain omistamaani, joten matkakassa karttuu taas hieman. Rinkka, hame, kirjahylly. Kaikki tavarat vaihtavat omistajaa, yksi toisensa jälkeen. Edes ruotsalaiset eivät saa minun fiilistä tänään maahan.
Tein kuukausia sitten itselleni seinäkalenterin. Sellaisen tavoiteaikataulun keväälle. Huomasin juuri, että sen merkitys taitaa olla isompi kuin luulin, tai alunperin edes tarkoitin. Tuo seinäkalenteri loppuu juuri sinä päivänä, kun minä istun lentokoneeseen ja matkaan takaisin Italiaan. Jätän Jyäskylän ja Suomen ja menneisyyden. Sattumaa? Vaiko universumin tapa vastata toiveisiini? Minä en usko sattumaan. Tämä on sitä, että olen saamassa otteen elämästäni. Ohjaan kärryjäni itse tällä vuoristoradalla, pitkästä aikaa. Se on melkoisen mukava tunne se.
Ja kiitos teille kahdelle yhä juttujani seuraavalle lukijalle! Tänään iloitsen erityisen paljon juuri teistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti