Sunnuntai.

Olen nukkunut! Ajoissa, hyvin ja pitkään! Voi miten ihanan raikas ja hyvin levännyt olo. Kannatti käydä perjantaina baarissa ja kärsiä lauantaina krapulasta. Unirytmi on korjautunut.

Perjantaina vietin iltaa ydinfyysikon seurassa. Ei ehkä aivan ilmeinen seuravalinta blondille. Tai ydinfyysikolle. Mutta hauskaa meillä oli! Samalla kuitenkin huomasin, että ei ole baari-illat enää sitä mitä ennen. (Tällä tavalla alkaa jutut, kun ylittää sen keski-iän rajan - pitäisikö minun huolestua? Leipäkään ei maistu enää leivältä...) En usko oloni johtuvan siitä, että ympärillä olleet nuoret näyttivät ikätovereideni lapsilta, vaikka kyllä sekin hyvä merkki oli. Luulen, että asiaan vaikuttaa enemmän oman itseni ymmärrys. Tiedostan jo, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Ja se sellainen baarissa örveltäminen ei ole. Kehon myrkyttäminen tavalla tai toisella, ei voi olla hyvä asia. Enkä nyt ala katumaan villiä nuoruuttani, sillä ainakin olen elänyt. Olen kokenut ja oppinut ja tutustunut upeisiin ihmisiin. Olen saanut elämääni paljon hyvää. Mutta olen nyt enemmän jalat maassa. Keskittynyt omaan hyvinvointiin ja siihen mitä hyvää voin tehdä muille. Minulla on enemmän rohkeutta. Enää ei tarvitse olla humalassa uskaltaakseen asioita. Ehkä se on jonkinlaisen kasvun merkki.

Tarvitsen muutamia isoja pahvilaatikoita. On joitakin tavaroita, jotka haluan säilyttää. Kylpyhuoneen peili. Paperilokerikot. Shiva-lamppu ja katukivi lampun alla, minkä olen omatoimisesti takavarikoinut kotikaupunkini yleiseltä parkkipaikalta. Hyvän mielen aamukahvimuki. Sininen nalle, jonka sain syntymäpäivälahjaksi 10 vuotta sitten. Postimerkkisuihkuverho. Ja pari muuta asiaa, mitkä ovat minulle tärkeitä tavalla tai toisella. Vaikka päästää irti menneestään on hyvä pitää mukana jotain, mikä muistuttaa eletystä elämästä. Muistot tietysti pysyvät ilman roinaakin, mutta jollain tavalla tutut asiat tuo turvaa. Tuo sininen nalle oli mukanani, kun muutin Italiaan vuosia sitten ja pysyy muuttokuormassa tästä eteenpäinkin.

Mukavaa päivän jatkoa!