Kun oikein ottaa päähän, siirrän kiukun raivoisaan toimintaan. En urheile, vaan myllään asuntoni. Jaksan yhä uskoa siihen, että paikkaa vaihtamalla elämänlaatukin paranee. Ja koska aina ei voi fyysisesti vaihtaa paikkaa kun kiristää hermoja, minä vaihdan huonekalujen paikkaa. Se on ihan yhtä tehokasta. Ja samalla palaa vähän kaloreita, kun imuroi ja moppaa.
Minulla on suuri urakka edessä, kun pitää tyhjentää kokonainen huoneisto toukokuun loppuun mennessä. Ja minulla jos kenellä on paljon tavaraa. Hamsterointiluonne tuli perintönä isomummolta, josta sanottiin "Mitä mummolta ei löydy, sitä ei tarvitakaan." Rouva nimittäin säästi aivan kaiken. Olen jollain asteella aloittanut tämän tyhjentämisen jo vuosi sitten. Tai ei millään asteella, vaan ihan rehellisesti ja oikeasti. Tavaraa vain oli niin paljon, että vasta nyt olen loppusuoralla. Se henkisesti roinasta irti päästäminen onkin ollut kaikista vaikeinta, mutta tulen siinä hommassa taitavammaksi. Siitä todisteena tämä yhä vain tyhjemmäksi käyvä asunto. Täynnä roinaa tämä tietysti on vieläkin. Baby steps, niillä mennään.
Mutta kyllä helpotti taas avautuminen. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti