Kukko kiekuu. Se huutelee aamupäivällä, iltapäivällä ja joskus illalla. Täällä Italiassa ei olla niin tarkkoja noiden kellonaikojen kanssa. Mutta reviireistä ollaan tarkkoja. Tämän paritalon koirat tappelevat. Siis kunnon naapurisota meneillään. Niitä ei kannata pästää samaan aikaan samaan paikkaan. Eilen naapurin agressiivinen hurtta oli irti ja hyökkäsi Lorrainen koiran kimppuun, joka tietysti koitti puolustautua. Järkyttävä huuto herätti minut päiväunilta ja syöksyin ikkunaan. Lorraine huusi, naapuri huusi, koirat rähisivät. Kaiken kukkuraksi toinen naapuri, hullu viinitilallinen Lino, tuli säätämään siihen väliin ja alkoi potkia Lorrainen koiraa! Siitä alkoi sota ihmisten välillä. Lorrainen poika, joka oli myös ikkunassa, huusi jotain hyvin hävytöntä (mutta mielestäni aivan oikeutettua) vanhalle ukolle, jonka jälkeen Linon poika alkoi uhoamaan, että tule tänne sanomaan jos olet oikea mies! Neljäkymppinen mies haastoi 17-vuotiaan kaksintaisteluun. Tämä machokulttuuri... Aivan mahtavaa!! Olisin nauranut vedet silmissä, ellei tilanne olisi ollut niin kamala koiran osalta. Lorraine soitti poliisille ja meni myös käymään laitoksella. Syytteitä sataa, eläimeen kohdistuvasta väkivallasta ja alaikäisen uhkailusta ja ties mistä. Tosin hän vielä miettii viitsiikö nostaa syytteitä, koska hullua ukkoa on syytetty ties mistä ennenkin, mutta aina se pääsee kuin naapurin koira veräjästä. Sillä on joku ihmeellinen suojakalvo päällä. Kuuluu varmaan mafiaan. Koira parka sai tikkejä korviin ja makasi yön velttona nukutusaineen ansiosta. Nyt se yrittää selviytyä hampaattomana (ne lähti edellisessä yhteenotossa) töttörö päässä. Voi mikä parka!
Elämä on moniulotteinen käsite, jolla ei ole yksinkertaista määritelmää. Se on meneillään oleva, mutkikas tapahtumasarja, jonka osana olemme. Siksi siitä kannattaa kertoa yksinkertaisesti.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Draamaa.
Jos on taitelija ja yksinhuoltajaäiti ja elää boheemisti Italiassa, on hyvin vähän kenenkään suosiossa. Varsinkaan tuppukylässä asustavien italialaisten junttien. Se on ihan yleinen käytäntö, että jos et ole normaali (eli onnettomassa avioliitossa) olet keskivertoa huonompi kansalainen. Perhe ennen kaikkea. Jos taas on viinitilan omista ja vanha vittumainen ukko, voi tehdä ihan mitä tahansa, eikä kukaan voi asialle mitään. Tämänlaiseen asetelmaan tupsahdin, kun matkustin tänne Fagarén kylään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti