Vaihdoin maisemaa. Tai en oikeastaan kovin isosti, tulin vain toiseen taloon lähemmäs samaa kaupunkia. Joka on siis Treviso, entinen kotikaupunkini. Tämä muutos tapahtui siis hyvinkin nopeasti, olen yhä matkalaukkua purkamassa ja koitan epätoivoisesti saada homeen hajun pois vaatteistani. Se edellinen talo on niin vanha, että lahoaa käsiin (tai mitä ikinä kivelle tapahtuukaan silloin, kun se ei enää jaksa olla kivi) joten sieltä tarttuu aina mukaan sellainen vanhan kostean vajan haju. Se ei tosin ole sellaista vaarallista hometta, niin kuin Suomen kodissani oli muutama vuosi sitten, olen yhä ihan kykeneväinen hengittämään. Joka tapauksessa, eilen köllöteltiin Piaven rannalla ja vietettiin puoli päivää ehkä hienoimmalla hevostallilla, mitä olen koskaan nähnyt. Olen nyt siis majoittunut hevosihmisten luokse.
En tiedä mitä odotin, mutta en todellakaan sitä mitä näin. Itse talli rakennus oli aivan viimeisen päälle laitettu. Siellä oli jopa juoksumatto hevosille. Sitten siellä pihassa oli sellainen maneesin näköinen omituinen jättiläishyrrä, minkä lokeroihin laitettiin hevosia, jotka sitten kävelivät eteenpäin, kun hyrrä lähti pyörimään. Ratsastajat pyysivät luvan kentälle astuessaan (ehkä se on ihan hyvä ja kohtelias tapa, jos siellä jo joku ravittaa) ja kentältä tullessaan putsasivat hevosten kaviot. Sain siihen selityksen kyllä myöhemmin, se ratsastuskenttä on maksanut ehkä miljoonan ja siinä on monta erinäistä kerrosta alustoja ja se päällimmäinen hiekka (mikä ei siis hiekkaa ollutkaan) on tuotu espanjasta saakka. Se on niin hieno kenttä, että vaikka sataisi kaatamalla, se ei ole koskaan niin märkä, etteikö siellä voisi käydä ratsastamassa. Eli kyllä näiden italialaisten hevostelijoiden kelpaa. Täällä ei myöskään käytetä kypärää, mikä oli minusta hieman outoa. (Lapset käyttävät.) Ja nuo ratsastusasutkin oli hienommat, kuin minun lomavaatteet. Sitten tietysti tapaan kuuluu, että nuorten ratsastajien vanhemmat olivat kukkamekoissa ja korkkareissaan odottamassa siellä kentän lähettyvillä. Todistinpa senkin, kun viimeisen päälle laitettu tytsi minimekossaan ja korkkareissa vei ei niin rauhallisia hevosia kuljetusautoon. Sellaista ei käytännöllisten ihmisten Suomessa näe.
Joka tapauksessa, täällä on kaikki hyvin. Elämä on ihanaa!
Mitäs sinne kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti