Luopuminen.

Olen kantanut suurta rinkkaa mukanani. Se on uusi ja kevyt ja erityisen toimiva juuri minunlaiselle kohtuullisen pienikokoiselle ihmiselle, joka tuppaa keräämään tavaraa ympärilleen. Jopa matkustaessa. Mutta koska muuttaminen täällä on tapahtunut nyt jo neljä kertaa mopolla, se alkaa oikeasti tuntua vähän työläältä. Rinkan lisäksi kun on kolme, joskus kuusikin muuta kassia. Ja se toinen rinkka. Niinpä ajattelin luopua jostain, jota en ihan välttämättä täällä tarvitse.

Ensimmäisenä käteeni osui kalenteri. Perinteinen kirja, joka on erityisen tärkeä kapistus työelämässä. Se on juuri sopivan kokoinen, harmaa, pehmeäkantinen ja aivan minunlainen. Kannessa on teksti:

CLUB OF TIME ADDICTS 
2012-13 
HANG AROUND MEMBER

Olin tavattoman onnellinen kun löysin sen, kirja tuntui heti oikealta. Minun pitää aina syksyllä ostaa paperiversio kalenterista, vaikka hyvin tiedän, että sähköisesti ajan tasalla pysyminen olisi helpompaa ja nopeampaa. Mutta minä niin rakastan askarrella! Se on vuosittainen rutiini, kun voi esitäyttää kalenterisivut kaikilla syntymäpäivillä ja muilla merkittävillä tapahtumilla, jotka sitten ehkä kuitenkin unohdan, koska minä en lue kalenteriani läheskään päivittäin. Se on se tekemisen ilo, jonka kalenteri tuo mukanaan. Ainakin silloin aluksi.

Selasin nyt kalenteriani, jonka viimeinen kuukausi oli Toyboyn syntymäpäivää lukuun ottamatta tyhjä. Kalenteri on ollut täysin turha Thaimaassa. Minulla ei ole aikataulua, eikä mitään muutakaan menoa, saati työelämää. Olen vain. Joten sivut ovat tyhjiä. Vaikka tiedostan, että kyseessä on vain kirja, jota en ole käyttänyt kuukauteen, joka kuitenkin vanhenee muutaman kuukauden kuluttua, ja joka on täällä matkassa täysin turha, minun on suunnattoman vaikea laittaa sitä roskiin. Erikoista.