Olenkohan minä sittenkin liian vaativa? Mietin tuota tänä aamuna, kun kaivoin muurahaisia pois myslikipostani. Nämä pienet ötökät eivät vaivaa enää läheskään niin paljon kuin aluksi, pystyn jo syömään tätä mysliä. Jos sinne jokunen vielä jää, niin ei haittaa, sehän on vain proteiinia. Se edellinen mysli jäi syömättä, koska yksi ilta paketissa kökötti gekko. Lisko jähmettyi paikalleen ja selkeästi yritti naamioitua myslihiutaleeksi, mutta pakettia tökätessä se tajusi jääneensä kiinni, ja sinkosi vauhdilla ulos. Tällä ei kyllä kannata jättää mitään auki mihinkään. Tosin minkäänlainen paketti ei tunnu pitävän edes suljettuna noita pieniä muurahaisia ulkopuolella.
Vietin pitkästä aikaa unettoman yön. Tuolla kylällä on juhlittu uuden vuoden alkua kahdeksan päivää. Temppeleiden luokse on kyhätty valtava markkina-alue jolla on myös lava, jossa joka ilta yöhön saakka on soittanut paikallisia bändejä. Se musiikki kuuluu oikein hyvin tänne viidakkoon saakka. Se ei ole haitannut ennen eilistä. Jostain syystä vain pyörin koko yön, heräsin monta kertaa ennen kuin kunnolla edes nukahdin. Ja tietysti aamuni alkoi jo auringon noustessa. Luulen unettomuuden johtuvan tämän hetken suurista muutoksista. Kun pysähtyi kuuntelemaan sydäntä ja universumin aivan selkeitä vinkkejä, sitä taas hyvin helposti tiesi mitä on tehtävä seuraavaksi. Sitten pitää vain toimia. Ajatuksia oli niin paljon, että kävin ihan ylikierroksilla. Ja nukkuminen on silloin tosi vaikeaa.
Vaativuus on ihan hyvä juttu. Pitää tietää mitä haluaa ja osata pitää puolensa. Se on hyvä asia. Vaativa ihminen on eri asia kuin tyytymätön ihminen. Joskus nuo kaksi asiaa sekoitetaan. Eli minä olen sekoittanut. Asioista valittaminen ei ole sama asia kuin se, että vaatii itselleen sen minkä ansaitsee. Ja kaikki ansaitsevat hyvää. Mutta sitä ei saa, jos valittaa ja on tyytymätön. Hyvän saa kun tekee, antaa ja ajattelee hyvää.
Kirjoitin koko eilisen päivän. En millään malttanut lopettaa, niin suunnaton flow iski päälle. Kirjoitin taas monta tuntia. Miten sellainen voikin olla niin upeaa? Jään hommaan aina niin tosi koukkuun, melkein kuin virkatessa. Aion kirjoittaa myös tänään, mutta tälle päivälle on muutakin ohjelmaa. Tänään minun pitäisi puhua. Olla suullisesti selkeä. Päivä tulee olemaan haastava, mutta varmasti hyvällä tavalla, koska tämä kaikki liittyy niihin tuleviin suuriin muutoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti