Pipo.

Löysin koneelta yhden vanhan kuvan itsestäni. Se on ainoa, koska kaikki loput kuvat olivat vanhalla koneella, jota ei enää ole. (Kuvat ovat ehkä tallessa jossain Annen vintillä.) Joka tapauksessa, tämä kuva on todella monen vuoden takaa, hurlumhei kesältä. Se on otettu entisen kämppikseni Kuparinapin parvekkeelta. Tietenkin minulla on puhelin toisessa kädessä ja lempiolut Sandels toisessa. Tyypillistä. Se oli hauska kesä, mutta tämä löytö ilahdutti suunnattomasti erityisesti siksi, että minulla on minun suosikkipipo päässä!

Minä rakastin tuota pipoa, se oli kaikin puolin täydellinen. Myös Viherpipertäjä oli samaa mieltä ja omi sen itselleen. Minä virkkasin uuden samanlaisen, aivan saman värisenkin. Tähän seuraavaan pipoon tykästyi Olli, jonka mukana pipo matkasi aina Etelä-Amerikassa asti. Siksi virkkasin kolmannen pipon, mutta valkoisen. Vähän myöhemmin värjäsin sen vihreäksi. Sävy oli väärä, joten se piti värjätä uudestaan, nyt mustaksi. Se kolmas pipo on minulla täällä mukana. Mutta musta on kuuma. Ja ensimmäinen on aina ensimmäinen. Oli se vain hieno pipo.