Hissipuhe.

Siellä sitä taas käytiin, epämukavuusalueella. Yritysvalmennus liikahti sellaiseen vaiheeseen, että mietimme hissipuhetta. Jotain selkeää esitystä omasta tuotteesta tai yrityksestä, joka kertoo pääpointit muutamassa minuutissa. (Jonka voit siis vaikka hississä kertoa naapurille ja koukuttaa hänet mukaan toimintaasi, mitä ikinä se onkin. Tai ostamaan tuotteen.) Ja koska minulla ei ole selkeää tuotetta tai yritystä, niin sehän oli aivan katastrofi. Pelotti niin paljon, että teki mieli karata ikkunasta. Itse asiassa se oli meidän ensimmäinen suunnitelma. Mennään Assarin kanssa yhdessä lavalle ja minä pakenen Huoneeseen ja livistän ikkunan kautta ulos. Hylättiin se vaihtoehto sitten kuitenkin. Esitys meni siinä mielessä hyvin, että Assari osaa. Itseäni hirvittäisi suorastaan paljon lukea omaa tekstiä julkisesti. Kirjailija kirjoittaa, lukija lukee. Onneksi oli Assari, joka luki vakaalla äänellä ja olemuksella minun hapuilevat sanat. Mutta silti. Henkilökohtainen helvetti.

Parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin

olla mestarillisesti tekemättä mitään.

(Robert Schuller)

Tuo ajatus lohdutti. Vähän. Joka tapauksessa, selvisinpä tästäkin päivästä. Ja ihan sen kunniaksi, tässä teille hieno kuva. Nyt ei pysty enää yhtään mihinkään muuhun. Kaikki on niin annettu.

Oikolukijani.