Puuhastelua.

Kyläily kannatti. Eilinen ilta oli leppoisan mukava ja sain vastauksen vaikeaan kysymykseen, jota en osannut muotoilla sanoiksi. Tai itse asiassa vastaus on vieläkin hakusessa, mutta se itse kysymys on nyt niin selkeä, että tuntuu kuin tietäisi jo vastauksenkin.

Löysin lähtiessä keittiön kaapista aivan järkyttävän paperikassin. Ja minuahan tämä siis järkyttää, koska omassa kotona väijyin jäniksiä! Sanin ensimmäinen kommentti oli: "Mitä tuo jälkimmäinen oikein nylkyttää?" Niinpä, mitä lie. (Sinistä laatikkoa. Kauheus on katsojan silmissä.) Ny ne pitkäkorvat vainoavat minua jo kuvallisesti.

Tänään aloitin päivän puuhakkaasti jo ennen ylösnousemusta lukemalla ja kirjoittamalla ja tekemällä aikataulua omalle yritykselle. Sitten, kun tunti myöhemmin heräsin naama kirjaan kiinni liimautuneena, kokeilin uutta tekniikkaa. Nousin keittiöön ja keitin kahvia. Lukemassani kirjassa kehoitettiin tekemään itselle lappu, jossa lukee "Mitä teet tänään?" Se piti jättää näkyvälle paikalle. Liimasin sen tuohon edessäni olevan hyllyn laitaan, siihen Päivän TOP 5 tarran viereen. Sellainen kyllä motivoi tekemään. Henkisesti vaativin juttu on nyt tehty. Viisi uutta kontaktia. Voin ilokseni todeta, että sain puhelimitse sovittua neljä tapaamista ja yhdeltä odotan vastausta meiliin. Ja sen myötä yhden lapun seinältä pois.

Huomasin, että ne laput kannattaa kirjoittaa hyvin pienesti ja yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi projektisuunnitelma on aivan liian laaja juttu. Se lappu ei varmasti lähde hyllyn laidasta vielä tässä kuussa. No ei ehkä seuraavassakaan, koska kuuhan vaihtuu ihan kohta. Mutta yksi tuote valmistui ja onnistumisprosentti oli melko korkea.

Siitä on nyt jo monta päivää kun tapasin Hallaa, mutta yhä vain mietin jotain, mitä hän sanoi. Koko maanantai oli niin uskomattoman hieno. On aivan ihana nähdä ihmistä, joka antaa niin paljon potkua ja energiaa, että pääsee itsekin aivan lentoon. Mutta vielä parempaa on tavata ihmistä, joka sanoo tapaavansa minua tuosta samasta syystä.