Sunnuntai aamu.

Vietin iltaa Jussin ja Annen kanssa. (Nimet vaihdettu.) Anne liittyi seuraamme myöhemmin, eli juuri sopivasti ruokapöytään, sillä Jussi teki aivan mahtavaa ruokaa meille kaikille. Sitten jatkoille nykyään kylämme ainoaan irkkubaariin, joka sattumoisin on lähibaarini ja sijoitettuna kodin ja työpaikan väliin. Alle kolmen minuutin kävelymatka molemmista humalassakin, tosin en ole testannut koskaan. Mutta matka on niin lyhyt, että ei voi mitenkään mennä pidempään, vaikka konttaisi.

Me kaikki kolme olemme vähän kiertolaisia, vaikka Jussilla onkin oma asunto. Annekin vasta tuli takaisin Suomeen pitkän reissun jälkeen. Ilta meni mukavasti matkakertomuksien parissa. Myöhemmin tapasin vanhan portsarikaverin ja vaihdettiin kuulumisia. Töihin hän oli nytkin menossa. Sanoin, että täytyy joku päivä tulla morjestamaan. "Et sä sinne pääse, meillä on viikonloppuisin ikäraja 24." (Ja siinä syy miksi pidän tuosta portsarista. Se toinen vieressä seisova kaveri ei taatusti hetkeäkään edes epäillyt mitään, sen verran vakuuttavasti hän tuon sanoi.)

Kävelin yöllä kotiin melkein hyvissä ajoin. Satoi vettä aika runsaasti ja se oli aivan mahtavaa. Pysähdyin kirkon viereen ja vain otin vettä vastaan. Miten sitä voikin tykätä vedestä niin paljon? Kotiin päästyäni olin aivan lotomärkä. Oloja ei ollut aamulla, sillä nuo minun ihmeaineet auttavat myös siihen itseaiheutettuun vaivaan. Loistavia!

Tänään olin suunnitellut ottavani rennosti. Mutta työjuttujen parissa on tämäkin aamu mennyt. Mikähän siinäkin on, että ei osaa yhtään olla vapaalla? Tai ehkä minulla on vain niin mahtava työ, että sitä tekee ihan harrastuksenaan. Se ei voi missään nimessä olla väärin. Olisi eri asia, jos puskisi joku jäätävä stressi siinä mukana, mutta ei ollenkaan. Minulla on vain sulattava hyvä olotus. Tällä hetkellä on todella vaikea vetää sitä rajaa, että mikä on työtä ja mikä ei. Jos ajatellaan puhtaasti rahan kannalta, niin en tee mitään. Mutta jos lasketaan kaikki sellainen mukaan, mikä liittyy siihen mitä teen ja mistä tulen jatkossa saamaan rahaa, niin täällä on 24/7 työrytmi käynnissä.

Katsoin netistä jotain sarjaa ja siinä täti kaatoi itselleen aamulla drinkkiä vaikka oli vielä yöpaita päällä. Mies kysyi jotenkin, että eikö nyt ole vähän aikaista tuolle? Nainen vastasi: "Miten niin? Minä olen jo hereillä."
Näinpä.