Rakkaus.

Tuli satunnainen teksti vastaan. Joku reilusti ylimitoitettu kuvateksti, jonka tuo nykypäivän Oraakkeli, Facebook, minulle kertoi. Luin sitä kuin piru Raamattu, mutta silmäni kaivoivat silti esiin pari erittäin hyvää pointtia.

Our job is to bring the idea through. 

Our job is also to act on the idea.

Ja Raamatusta puheen ollen, tuossa meidän kirkon pihassa oli lentävä auto. Minusta se oli merkillinen näky, vaikka hengellisessä seurassa oltiinkin. Tai ei seurassa, mutta ainakin siinä hengellisten henkilöiden työpaikan nurmikolla ottamassa aurinkoa.

(Ei vaineskaan.)

Tuo lainaus on tosi hyvä motto tälle kesälle. Valmennukseen, kirjoittamiseen, elämiseen ja ihan vain olemiseen. Varsinkin kun olin niin tosi selvästi päättänyt, että nyt kuule. Painan vain töitä täysillä koko kesän ja syksynkin. Sitten ehkä ensi vuonna mietin jotain rakkausjuttuja. (Koska ensi vuoden teemana on rakkaus.) Vaan toisin kävi. Pidän tuon hyvän työntekoajatuksen kyllä, mutta vähän tuntuu eriltä. Ei nyt sentään mennyt vanha nainen hunningolle, mutta tulen ihan julkisesti ulos sieltä rakkauskaapista. En minä osaa olla ilman romantiikkaa. Elämä on ihan tyhmää ilman rakkautta. Ainakin edes jotain sellaista pientä sutinaa pitää olla. Ja koska minun tuleva poikaystävä on niin ihana, niin en vain voi vastustaa. Mitä enemmän jutellaan, sitä varmempi asiasta olen. Tykkäilen.

Olen kirjoittanut monta kertaa rohkeudesta. Itse asiassa Italian matka perustuu juuri siihen, rohkeuden etsimiseen. Olen vellihousupelkuri ja tuntuu välillä siltä, että elämä menee ohi, kun en uskalla. Lue TÄMÄ. Aika mahtavaa, että joku noin huikea kaveri kirjoittaa hyvin samanlaisia ajatuksia. Ei se ole rohkea joka ei pelkää, vaan se joka peloista huolimatta elää.

P.S. Sain tänään sovittua treffit ensi perjantaiksi tulevan poikastäväni kanssa. (Ja tähän perään sellainen romanttinen hölmöhkö hymiö. En tiedä millainen se on.)