Viime viikkoinen valmennus vei mehut. Ei sellaisella uuvuttavalla, otsakikkeliä kasvattavalla tavalla, vaan ihan päinvastoin. Tuntuu, että koko pää venyy, koska ne kaikki ajatukset ei vain mitenkään voi mahtua kallon sisälle. Perjantaina tein virastokierroksen ja materiaalin hakureissun, sitten töitä kotona. Tämä Pop Up valmennus on ollut suuri muutos viimeaikojen olemiseen. Pää on niin täynnä ideoita ja mahdollisuuksia, että en meinaa pärjätä. Tarvitsen aikaa ajatusten käsittelyyn. Mistä näitä ideoita oikein puskee jatkuvasti niin kamalalla vimmalla? Aivan kuin minun aivot olisi vaihtuneet aikavyöhykkeen mukana. Aasiassa kaikki oli sumeaa ja nyt niin kirkasta, että ihan häikäisee. Mietin mikä muu kuin maa on muuttunut sen jälkeen. Oikeastaan vain yksi asia. Aloin käyttää niitä ihmeaineita. Voiko sellainen vaikuttaa ajatteluunkin?
Mietin vanhoja juttuja. Muistin yhden erikoisen nyrkkeilysäkkiepisodin ja yritin etsiä sitä täältä blogista. En löytänyt. Mutta sen sijaan löysin TÄMÄN. Jotenkin aina jaksaa naurattaa tämä minuna oleminen. Ja sitten sitä testatessa löysin TÄMÄN toisen jutun minuna olemisesta. Mutta en vieläkään sitä mitä etsin. Surullinen tarina siitä miten nyrkkeilysäkki kosti minulle ja sen seurauksena aamukahvi meni kaikkialle. En tiedä miksi se tuli mieleen, nyt en edes kaatanut kahvia mihinkään. Vaan eipä tuo niin tärkeä juttu ollut. On vain ärsyttävää, kun muistaa jotain vähän, mutta ei sitten kuitenkaan niin tarpeeksi, että siitä tulisi jotain järkevää ajatusta.
Uusi Anna laittoi minulle linkin, koska se aikaisemmin kirjoittamani huomio suomalaisista oli täysin oikea. Nyt se sama juttu on ihan virallisesti tutkittu. Katso vaikka TÄSTÄ. Olin oikeassa. Suomalaiset ovat aivan liian niuhoja. Vaikka tämä on taas niitä juttuja, että ärsyttää olla oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti