Uusi mahdollisuus.

Ihmiset eivät yleensä pidä maanantaista. Minä pidän. No, nykyään. Se ei ollut aina niin. Vähän sama aamujen kanssa. Nyt aamu on melkeinpä suosikkiaika vuorokaudesta. Vaan eipä ollut viisitoistavuotiaana... Tänään minun maanantai alkoi sillä, että kävin viimein tekemässä muuttoilmoituksen talon huoltoyhtiöön. (Vain 17 päivää myöhässä, mutta kuka niitä laskee.) Sitten valuin meidän uuteen valmennuspaikkaan mukamas etuajassa, vaikka siellä oli jo vaikka kuinka moni puuhastelemassa. Olin yllättynyt.

Kun aikaisemmin sanoin, että sain uuden mahdollisuuden kokea sen entisen kouluni parhaat puolet, en edes tajunnut miten oikeassa olin. Koska tämä on täsmälleen sitä, mutta kyydistä on jätetty pois kaikki se huono ja epätoimiva. Ja kun tämän tajusin, olin aivan ällistyksissä. Hei oikeesti! Ei tällaista tapahdu. Nyt voin tehdä ja kokeilla juuri sitä mitä haluan, turvallisessa ympäristössä tukevien ihmisten seurassa. (Sillä Emman tavalla tukevassa. Hän on hyvin pieni ja hoikka.)

Joka tapauksessa, valmentaja J. sanoi, että valloita jostain paikka itsellesi. Sen tein. Siellä minä sitten teippailin peppu pystyssä itselleni toimiston rajoja lattiaan. Siirrettiin poikien kanssa hyllyjä joista tuli tilanjakajia. Minulla on nyt nurkkaus potentiaalilla. Oikeastaan muuta siellä ei vielä ole. Mutta sinne tulee minun upea 'Huone 13' kesän ajaksi, koska kesän ajan asun toisen ihmisen huonekaluilla, enkä sitä voi kotona pitää. Meillä on sopimus, että edellinen asukki hakee huonekalunsa vasta elokuun lopussa. Se oli minulle sellainen porsaanreikä, jos vaikka sitten elokuun jälkeen en enää haluakaan jäädä Suomeen. Ei olisi ollut pakko, sillä olen luvannut olla täällä vain kolme kuukautta. Siinä ajassa kyllä tietää haluaako jäädä vai ei. Mutta sitten kuitenkin voi jäädä, jos siltä tuntuu. (Nyt ainakin tuntuu juuri siltä.)

Joka tapauksessa, kotikauppani on edistynyt. Tämän päivän ideapalavereiden pohjalta minulla on kolme uutta myytävää tuotetta (kiviä, tyhjiä purkkeja ja askillinen onnea) ja tila jossa pitää näyttelyä. Melko erioista. Ihan en tällaisia juttuja miettinyt, kun tänä maanantaisena aamuna heräilin. Vaan en valita, en vähääkään.

Komppaan Veetiä. (Ja kuolaan salaa.)