Minulla on heikkous. (Kyllä, mutta myönnän vain tämän yhden.) Minä olen täysin heikkona jenkkifutisleffoihin. Älä kysy miksi. Katson niitä melkein mieluummin, kuin oikeaa matsia. Ja tosi usein poraan kuin mikäkin tyttö. Joten päätin piristää itseäni: jenkkifutisleffamaraton. Jos sellainen ei auta, niin sitten ei mikään. Ja ajattelin arvostella ne myös teille. Hyvä idea. (Just keksin, että voin myös tähdentää näitä. Hahaa! Yksi tähti = ei kannata katsoa, viisi tähteä = mestariteos.) Näitä futisleffoja todellakin on paljon, vaikka Sotilaani ei sitä uskonut, joten päätin jakaa sen osiin.
The last boy scout * * *
(Viimeinen partiopoika)
Tämä on todennäköisesti ensimmäinen jenkkifutisleffa, jonka olen nähnyt. Ihana Bruce Willis on siinä välinpitämättömän viisastelevan hulttiojuopon roolissaan aivan loistava (se on se sama ja ainoa rooli jonka kaveri osaa), Damon Wayans on tummaihoinen ja lihaksikas (selkeä plussa), nuori Halle Berry näyttää hyvältä ja kuolee niin aikaisin, ettei kukaan ehdi huomata sitä pientä tosiasiaa, ettei tyttö osaa näytellä. Oikein viihdyttävä leffa! Annan kolme tähteä. Yksi tähti lähti siitä hyvästä, että itse futista leffassa on suhteellisen vähän, kaikenlaista muuta äksöniä kyllä riittää senkin edestä. Toinen siitä, että en parhaalla tahdollakaan voi antaa tälle elokuvalle yhtään enempää tähtiä. Sori. Tarkoitus taisi olla enemmänkin Hollywood, kuin futista.
Any given sunday * * * *
(Minä päivänä tahansa)
Mukana menossa oli mm. Cameron Diaz (en ole varma onko tämä hyvä vai huono asia), Al Pacino (jota jostain syystä kuuluu arvosta - minä arvostan miellyttävän äänen vuoksi) ja Jamie Foxx (joka on tummaihoinen ja lihaksikas - yhä plussa). Elokuva on sekava ja vaatii hieman keskittymistä, joten pidin siitä automaattisesti. Minua suututtaa ne valmiiksi pureskellut leffat. Jamien pelinumero on 13, mikä on tietysti myös plussaa. Paljon futista, paljon lihaksikkaita alastomia miehiä (joilla kenelläkään ei ollut yhtään karvainen selkä - tämä leffa on todellakin hiottu), paljaita pyllyjä, kikkeleitäkin. Lisäbonuksena LL Cool J. eli nam. Mutta jotain tästä leffasta puutui, ainakin tähden verran. Leffa käsitteli useita aiheita, mutta melko pinnallisesti.
Varsity Blues *
(Pelin säännöt)
Tässä taisi olla kaikki väärin. En ole varma oliko tämä komedia vai draama vai kauhu, välillä tuntui että ei voi kun nauraa, koska kauhuntunteet ravistivat kehoa. Kaikki vedettiin yli, näyttelijäsuoritukset ja vitsi. Mulkku valmentaja sai mitä ansaitsi ja kaikki olivat onnellisia, koska elmässä käy aina hyvin. Lihavia pilkattiin sillä ihastuttavalla texasin murteella. Päälle kolmekymppiset näyttelivät koululaisia. Tilannetta ei auttanut, että leffan "tähti" on James Van Der Beek. Juuri sellainen leffa, jota ei pitäisi edes tehdä. Piste tulee siitä, että elokuva käsittelee aihetta jenkkifutis.
Brian's Song (1971) * *
Tähtinä nuoret James Caan ja Billy Dee Williams, joka olisi ihan yhtä hyvin voinut kasvaa isona Laurence Fishburneksi. Pakkohan tämäkin oli katsoa, ihan pakko. Tarina oli vähän tylsä, mutta se perustuu tositapahtumiin. Surullinen tarina. Vähän ihmeteltiin myös rasismia, tuohon aikaa sillä oli merkitystä. Minä elän kuitenkin täällä ihan uudella vuosituhannella, joten annan vain kaksi tähteä, koska leffa ei itsessään kauheasti innostanut. Mutta ajattelin katsoa ihan vertailun vuoksi myös sen uuden version samasta tositarinasta. Ehkä se auttaa.
(Pelin säännöt)
Tässä taisi olla kaikki väärin. En ole varma oliko tämä komedia vai draama vai kauhu, välillä tuntui että ei voi kun nauraa, koska kauhuntunteet ravistivat kehoa. Kaikki vedettiin yli, näyttelijäsuoritukset ja vitsi. Mulkku valmentaja sai mitä ansaitsi ja kaikki olivat onnellisia, koska elmässä käy aina hyvin. Lihavia pilkattiin sillä ihastuttavalla texasin murteella. Päälle kolmekymppiset näyttelivät koululaisia. Tilannetta ei auttanut, että leffan "tähti" on James Van Der Beek. Juuri sellainen leffa, jota ei pitäisi edes tehdä. Piste tulee siitä, että elokuva käsittelee aihetta jenkkifutis.
Brian's Song (1971) * *
Tähtinä nuoret James Caan ja Billy Dee Williams, joka olisi ihan yhtä hyvin voinut kasvaa isona Laurence Fishburneksi. Pakkohan tämäkin oli katsoa, ihan pakko. Tarina oli vähän tylsä, mutta se perustuu tositapahtumiin. Surullinen tarina. Vähän ihmeteltiin myös rasismia, tuohon aikaa sillä oli merkitystä. Minä elän kuitenkin täällä ihan uudella vuosituhannella, joten annan vain kaksi tähteä, koska leffa ei itsessään kauheasti innostanut. Mutta ajattelin katsoa ihan vertailun vuoksi myös sen uuden version samasta tositarinasta. Ehkä se auttaa.
Facing the Giants *
Mistähän aloittaisin... Jos käsikirjoittaja, ohjaaja ja tähtinäyttelijä ovat kaikki sama henkilö, odotuksia ei juuri ole. Se toimii joskus harvoin, mutta ei tälläkään kertaa. Tuhkamuna päävalmentaja yrittää saada vaimonsa raskaaksi, etelän murre, surkea altavastaajatiimi ja sitten vielä jeesustelua raamattulainauksilla. Oksennus oli lähellä. Kuka oikeasti sai päähänsä, että on hyvä idea sotkea uskonto ja futis? No, se halvatun ohjaaja. Ei v***u. Niissä nyyhkykohtauksissakin tunsin lähinnä myötähäpeää. Pelit voitettiin rukoilemalla. (Minusta se valmentaja vain aivopesi kaikki pelaajat.) Tosi realistista. Ymmärsin jo puolessa välissä miksi ohjaajan pitää itse olla se tähti - kukaan muu ei halunnut sitä roolia. Olihan siellä muutama harva hetki melkein pelaamistakin, mutta ei kyllä enää lämmittänyt kaiken tuon muun jälkeen. Ja saatiinhan se vaimokin rukoilemalla paksuksi. Kuinka yllättävää. Tämä on ehdottomasti huonoin jenkkifutisleffa, jonka olen ikinä joutunut katsomaan. Jos voisin antaa vähemmän tähtiä kuin yhden niin antaisin, mutta en tykkää puolikkaista. Joten yksi piste siitä, että yrittivät. Joskus ihmiset tekevät parhaansa ja silti vain tulee sutta. Usko minua, älä koskaan katso tätä elokuvaa.
Brian's Song (2001) * * * *
Ihan vertailun vuoksi nyt sitten tämä uudempi versio. Ihan sikahyvempi! (On tuo sana, se on ilonaa.) Tarina oli toki täysin sama, koska edelleen se perustui tositapahtumiin. Mutta tämä oli myös hauska. Ja jotenkin tehty niin hyvin. Porasin. Ja voi elämä miten hyvältä näyttää tuo Mekhi Phifer! (Mina menin ihan melkein shokkiin, kun tajusin miten kovasti siitä löytyy yhdennäköisyyttä naapurin Kalleen... Huh.) Minä annan tälle leffalle neljä tähteä, vaikken kovin selvästi osaa kertoa miksi. Tykkäsin.
Nämä leffa-arvostelut jatkuvat sitten seuraavassan futisnumerossa. Ja pahoittelut kaikille, jotka mahdollisesti loukkaantuivat kommenteistani. Ei millään pahalla.
Mistähän aloittaisin... Jos käsikirjoittaja, ohjaaja ja tähtinäyttelijä ovat kaikki sama henkilö, odotuksia ei juuri ole. Se toimii joskus harvoin, mutta ei tälläkään kertaa. Tuhkamuna päävalmentaja yrittää saada vaimonsa raskaaksi, etelän murre, surkea altavastaajatiimi ja sitten vielä jeesustelua raamattulainauksilla. Oksennus oli lähellä. Kuka oikeasti sai päähänsä, että on hyvä idea sotkea uskonto ja futis? No, se halvatun ohjaaja. Ei v***u. Niissä nyyhkykohtauksissakin tunsin lähinnä myötähäpeää. Pelit voitettiin rukoilemalla. (Minusta se valmentaja vain aivopesi kaikki pelaajat.) Tosi realistista. Ymmärsin jo puolessa välissä miksi ohjaajan pitää itse olla se tähti - kukaan muu ei halunnut sitä roolia. Olihan siellä muutama harva hetki melkein pelaamistakin, mutta ei kyllä enää lämmittänyt kaiken tuon muun jälkeen. Ja saatiinhan se vaimokin rukoilemalla paksuksi. Kuinka yllättävää. Tämä on ehdottomasti huonoin jenkkifutisleffa, jonka olen ikinä joutunut katsomaan. Jos voisin antaa vähemmän tähtiä kuin yhden niin antaisin, mutta en tykkää puolikkaista. Joten yksi piste siitä, että yrittivät. Joskus ihmiset tekevät parhaansa ja silti vain tulee sutta. Usko minua, älä koskaan katso tätä elokuvaa.
Brian's Song (2001) * * * *
Ihan vertailun vuoksi nyt sitten tämä uudempi versio. Ihan sikahyvempi! (On tuo sana, se on ilonaa.) Tarina oli toki täysin sama, koska edelleen se perustui tositapahtumiin. Mutta tämä oli myös hauska. Ja jotenkin tehty niin hyvin. Porasin. Ja voi elämä miten hyvältä näyttää tuo Mekhi Phifer! (Mina menin ihan melkein shokkiin, kun tajusin miten kovasti siitä löytyy yhdennäköisyyttä naapurin Kalleen... Huh.) Minä annan tälle leffalle neljä tähteä, vaikken kovin selvästi osaa kertoa miksi. Tykkäsin.
Nämä leffa-arvostelut jatkuvat sitten seuraavassan futisnumerossa. Ja pahoittelut kaikille, jotka mahdollisesti loukkaantuivat kommenteistani. Ei millään pahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti