Tänä sunnuntaina taas tapahtui. Kävelimme sen naapurin Kallen kanssa Skeittiparkkiin, josta hänen työkaveri tuli meitä hakemaan pakettiautolla. Ensinnäkin, tyyppi oli myöhässä puoli tuntia. Viimein tuli puhelu, että olen kohta siinä. Odotimme lisää, kunnes tuli toinen puhelu, josta kävi ilmi, että kaveri oli nyt sitten väärässä paikassa. Odotimme lisää, kunnes auto viimein tuli paikalle. Mutta se ei kylläkään ollut pakettiauto, vaan joku uuden karhea pikkuinen lava-auto. Koska kyydissä oli jo valmiiksi kaksi tyyppiä, tungimme takapenkille, jos sitä voi sellaiseksi kutsua. Ajoimme hakemaan ompelukonettani. Se nainen, johon tutustuin ensiavun odotushuoneessa, piti jälleen autotallimyyjäisiä.
Osasimme lopulta perille. Rotevat paikalliset kantoivat ompelukoneen ja kirjoituspöytälipaston autoon Kallen kanssa. Yksi uusi tuoli lähti matkaan myös. Sitten ajoimme Sliemaan, sinne mihin muutan kolmen viikon päästä. Ranskalainen kolleegani tuli avaamaan oven ja reippaat pojat saivat tavarat kannettua tulevaan kotiini. Seitsemäs ja ylin kerros, kuinkas muutenkaan. Mutta nämä paikalliset jaksoivat.
Ikävä kyllä ilta päättyi raivokkaaseen taisteluun. Minulla meni totaalisesti järki Kalleen. Saatiin aikaan aivan järjetön riita, sellainen kunnon "ollaan-oltu-jo-10-vuotta-naimisissa"-tyyppinen tappelu. Kävelimme peräkanaa bussipysäkiltä kotiin, eikä suostuttu menemään samaan hissiin. Itseäkin jo nauratti, koska tuli muutama komedia mieleen, mutta kiukku oli vielä siinä tilanteessa niin vahvaa, että sekin vain vitutti. Päätin, etten tapaa tuota kahelia enää koskaan. (Säästän samalla häneltä tämän kahelin tapaamisen vaivan.)
Minä inhoan tappelemista, mutta tuo ihminen jotenkin osaa niin taitavasti kaivaa sisäisen raivoni esiin. Sellaiseen on pystynyt tätä aikaisemmin vain se Lohikäärmepoika Irlannista. Tosin silloin se oli merkki liian vahvoista tunteista. En tiedä mistä tämä on merkki. Oikeasti suututtaa, kun tällaiset jutut vain pilaavat hyvän hekisen kasvuni. Mutta olen kyllä kiitollinen tästäkin. Aina kun vituttaa, pitää ymmärtää, että joku juttu on vielä kesken. Siellä on taustalla asioita, jotka pitäisi selvittää. Ja ihan jos täysin rehellisiä ollaan, niin luulen, että näihin ongelmiin siellä taustalla on syynä juurikin se samainen Lohikäärmepoika.
Tämän lisäksi yksi meistä astui koiran paskaan, jota tekijänsä taluttaja ei ollut vaivautunut noukkimaan jalkakäytävältä, ja ompelukoneesta levisi kaikki öljyt rappukäytävän lattialle, josta jo kaksi naapuria ehti tulla valittamaan. Välillä ei suju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti