Gozo.

Päivät menevät niin hujauksessa. Aamulla en ehdi kirjoittaa mitään ja illalla ei enää jaksa edes ajatella koko kirjoittamista. Onneksi muutan parin viikon päästä, niin saan muutosta tähänkin hommaan. 

Lainasin työkaverilta matkalaukkua, että voin karata muutamaksi päiväksi. Tarvitsin muutosta. Vaikka ainahan minä sitä tarvitsen, mutta nyt ihan erityisesti. En ole käynyt melkein missään koko vuonna, enkä ole nähyt kuin Akvaarion ja Vallettan. Joten päätin, että torstaina lähden suoraan töistä seikkailuun. 

Ja sen minä myös tein. Hyppäsin bussiin 222 ja matkustin saaren kärkeen kurkistamaan pohjoisen viileyttä. Käytännössähän se tarkoittaa vain reilun tunnin matkaa, mutta kuitenkin. Sitten lautalla Gozon saarelle. Kaikki ovat tätä niin kovasti ylistäneet, että olihan se kokeiltava. Tosin kaikki ylistivät Maltaakin ja Irlantia, joten minun usko muiden sanaan on alkanut horjua. Odotuksia ei ollut. Ainoa tavoitteeni oli nukkua. (Kotona kun ei pysty.) 

Bussi oli odottamassa minua oven edessä. Kaksi kuskia siellä neuvottelivat. Kysyin minkälaisia lippuja heillä täällä Gozolla on (ei toimi samat liput kuin Maltan saarella). Lähinnä mietin, että onko heillä jotain kolmen päivän lippua erikseen, vai pitääkö vain päivälippu hankkia. Toinen mies näytti vakavalta ja alkoi selittää käsiään apuna käyttäen, että "Meillä on täällä sellaisia paperisia lippuja..." Repesin aivan totaalisesti. Vastaus oli niin odottamaton. (Ja olin jo vähän väsynyt.) Nauroin herrojen kanssa varmaan kymmenen minuuttia, kun mietimme mistä olin tullut ja, että osaavatko he oikeasti sinne minne minä haluan mennä. Sain yksityiskyydin satamasta Marsalforniin, sillä olin todellakin ainoa matkustaja. Kiitin kyydistä ja kuski huusi vielä perääni, että "It was only for you!" Ainakin oli huikea aloitus reissulle, mahtavia tyyppejä. Ja tuli niin puskista, koska Maltan puolella kuskit vain murahtelevat (tai pyytävät ulos).

Löysin lopulta hostelliin. Aivan ihana paikka! Maailman pienin nainen tuli vastaan ovella ja esitteli talon minulle. Minulla on oma pieni huone, jossa on sänky, kirjoituspöytä ja vaatekaappi. Mietin, että mitä muuta sitä ihminen oikeasti tarvitsee? Aulan vieressä on sellainen oleskelutila, jossa voi katsoa telkkaria, kylpyhuone ja keittiö löytyvät myös ihan vierestä. Ja parasta on, että tämä talo on hiljainen! 

P.S. Täällä minä olen.