Kurssi.

Minä aloitin yrittäjyyskurssin netissä, vaikka jo yhden kokonaisen ja hyvin tuskaisen yrittäjyyskoulun suorittaneena, ja nyt pienen kituvan yrityksen aloittaneena se kyllä tuntui minustakin vähän hullulta ajatukselta. Mutta mitä tässä on menetettävänä? Jo valmiiksi kortilla olevaa aikaa vain. Mutta jotenkin se puhutteli. Vaikka olen aloittanut samaan aikaan neljä muutakin kurssia, käyn (viikon)päivittäin töissä ja olen keskellä muuttoa, tämä tuntui nyt ehdottoman oikealta ratkaisulta. Eli aivan varmasti taas kiipeän peppu edellä latvaan, koska haluan päästä viereiseen puuhun. 

Tunnetila yhdellä kuvalla.

Olen nyt kuitenkin päättänyt onnistua. Tai vaihtoehtoisesti epäonnistua oikein. Eli oppia virheistäni. Voitan joka tapauksessa. Tuntuu, että olen odottanut koko elämäni, joten nyt olen viimein alkanut toimia. ACTION! Naapurin Kalle aina sanoo olevansa se doer, joten sellainen asenne on tarttunut vähän minuukin. 

Ensimmäinen ajattelun kurssi on mennyt niin huonosti, etten ole varma pääsenkö siitä edes läpi. (Vaikka olisi luullut, että juuri tuo ajattelu on minulla jo hallussa.) Mutta olen silti oppinut jotain siitäkin, joten tähän yrittäjyyskurssiin lähden nyt ihan eri fiiliksillä. Otan riskin ja rohkeasti vain astun liian suuriin kenkiin. Jos ei jalat kasva, niin ainakin voin silti opetella kävelemään niillä.

Huomasin jo vahingossa tehneeni jotain oikein. Sekä sen ajattelu- että yrittäjyyskurssin yksi opeista on se, että pitää haalia ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka auttavat ja osaavat. Minä nimittäin sain tämän ajatuksen jo pari viikkoa sitten ja rakensin itselleni tukiryhmän. Valitsin muutamia koehenkilöitä ja pyysin heitä osallistumaan viestikeskusteluun, antamaan vinkkejä ja kertomaan ajatuksiaan. Ilmeisesti se oli ihan hyvä idea, sillä samansuuntaiseen toimintaan kehoitettiin myös noiden ammattilaisten toimesta. Otin sellaisen testiryhmän, joka koostui vain naisista, ihan vain kokeillakseni miltä sellainen systeemi tuntuu. En tiedä miksi miehiä oli jotenkin suurempi kynnys pyytää mukaan. Mutta on minulla kyllä muutama herra mielessä, jotka aion lisätä tukiryhmään, jos sellaiseen suostuvat. Toistaiseksi kuitenkin mennään naisenergialla.

Kurssin alussa oma idea piti jollain tavoin kirjoittaa auki. Mistä oikein on kyse? Se oli yllättävän vaikeaa ja samalla selitti miksi homma ei oikein toimi. Pitää ensi tietää mitä tekee, sitten vasta tehdä se. Joka tapauksessa, tajusin aamulla tuota kysymystä pohtiessani, että ILO on avain tähänkin hommaan. Joten jännityksellä odotan mitä tuleva pitää. 

Haasteelliset monot. Mutta ihan sopivat jalat!