Koulukaverillani oli tapana sanoa, että "tätä ei usko Jeesuskaan". En oikein ymmärtänyt sitä. Kaveri varmasti viittasi sellaisiin lahkolaisiin, jotka uskovat kaiken mitä kirkko kertoo. Mutta Jeesushan ei itse sellainen ollut. Väärinymmärretty vain. Universaali rakkaus ja sielujen yhteys, energia ja maailmankaikkeus - kaikki se on jotenkin unohtunut ja muokkautunut vuosien saatossa kidutusvälineen palvonnaksi. Olen miettinyt tuota tyyppiä paljon, johtuen päivän tapahtumista. (Siis Jeesusta, en sitä koulukaveria.)
Selvitin todellakin mistä siinä pitkäperjantain paraatissa oli kyse. Matkustin Victoriaan, joka on myös nimeltään Rabat. Arvaa olinko sekaisin. Tiesin, että Rabat on saaren pääkaupunki, mutta että Victoriassa on se paraati, jota olin tullut katsomaan. Ja sitten kuitenkin olinkin pääkaupungissa. Minusta nämä kaikki paikalliset nimet kuulostavat kirjoitusvirheiltä, hirmu vaikea suunnistaa. Hostelliakin etsin tovin, koska minulla oli eri osoite paperilla, kuin mitä kaduissa luki. Tie oli tietysti ihan sama, mutta muiden tavoin kaksiniminen.
Joka tapauksessa, jostain syystä menin kirkkoon. Ensimmäinen kerta tosi pitkään aikaan. Leuka oli tipahtaa lattiaan, sen verran huikealta näytti. Olin todella hämmästynyt, sillä nämä talot eivät kyllä ulospäin lupaile kovin suuria. Siksi en odottanut mitään tällaista. (Lisätietoja.)
Sen jälkeen menin pieneen museoon, jossa tutustuin todella mukavaan brittimummeliin. Tuore leski. Osuin paikalle juuri oikeaan aikaan, koska joku herra oli saanut lahjoituksen Israelista, jota hän oli juuri asettamassa näyttelyyn. (Sain myöhemmin kuulla, että hän oli pappi.) Joku kippo ristiinnaulitsemisen ajalta. Kysyin, että mistä hän tietää sen olevan oikeasti siltä ajalta (koska minä en sitä päältä päin kyllä tunnistanut). Pappi otti minut hirmu tosissaan ja haki aitoustodistuksen, jossa selvitettiin missä perheissä kippo on asustanut ja mistä tullut. Tunsin itseni hyvin pieneksi. Pääsin ottamaan purkista kuvan ennen kuin se suljettiin lasikaappiin. Kauheasti teki mieli kokeilla, mutta en uskaltanut.
Museossa oli muitakin mielenkiintoisia juttuja. Alakerrassa oli vaihtuva taidenäyttely, muun muassa valokuvia vanhoista maltalaisista taloista. Yhdessä niistä oli narulla kuivumassa sellaiset mahtavat kuuskytluvun erotiikantappajat, miesten kalsarit. Mummelia nauratti. Varmasti nähnyt niitä käytössä nuorena. Melko vanhoja kuvia siis. Yläkerrassa puolestaan Jeesus-teemaisia maalauksia, paavien vaatteita ja tarvikkeita. Ja muutama ristiinnaulittu Jeesus-raatokin. (Veistoksia tai vahanukkeja, hurjia joka tapauksessa.) Museo oli rakennettu jonkin tosi vanhan rakennuksen päälle. Vanhat raput ja viemärit oli kuitenkin jätetty näkyviin. Lievästi häijyä kävellä sellaisen päällä. (Lisätietoja.)
Todistin, kuinka naamioituneet ihmiset kiduttivat itseään. Osa kantoi ristiä, osa marssi kahlittuna. Kaikki kulkivat avojaloin. Kun ottaa huomioon, että olimme saaren pääkaupungissa, voin vain kuvitella mikä määrä siellä kadulla on likaa ja lasinsirpaleita ja muuta kakkaa. Mutta tämä oli nyt sellainen suurteko.
Ensin mietin, että mitä ihmettä?! Nämä tyypit ovat kyllä täysin kahjoja. Mutta sitten, kun katsoin miten tuo askel ei kettinkien kanssa niin kovin kevyesti noussut edes tässä alkuvaiheessa, ja koska tiesin, että matka on melko pitkä... Jonkinlainen arvostus kyllä nousi pintaan. Nuo kettingit kuvastavat elämän pettymyksiä. Jokaisella oli erilainen setti perässään. Niin kuin oikeastikin.
Ja vaikka tunnetusti en mikään lapsirakas olekaan, niin nämä kaksi heppua olivat silti minun ylivoimaiset suosikit. Toisella oli heinää ja toisella jotain möykkyjä kannettavana. Ja voi Jeesus miten onnellisena ja ylpeänä niitä kuskattiin. (Okei, huono sanavalinta taas.)
P.S. Jos nyt joku luki rivien välistä jotain loukkaavaa, niin luki ihan väärin. Vaikka henkilökohtaisesti olen lievästi kirkkovastainen, niin olen kyllä sitä mieltä, että Jeesus oli huipputyyppi. Oikeasti.
P.P.S. Nuo "möykyt" taisivat olla niitä nauloja, joilla Jeesus kiinnitettiin kidutuslaitteeseensa. Tai en tiedä oliko juuri ne samat, mutta varmasti edustivat samaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti