Jotenkin koko viime viikko oli hirmu kurja. Masensi ja oli siipi maassa. Sen päälle sain huonoja uutisia Suomesta, minulle läheinen ihminen oli jättänyt tämän ulottuvuuden. Olin surullinen. Viimeksi kun nähtiin, halasin pitkään. Tiesin, että se oli viimein kerta. Tämän lisäksi Kalle tekee olemisesta täällä välillä vaikeaa. Ollaan takuulla tavattu jossain edellisessä elämässä, se on ainoa selitys sille miksi meidän energiat on aina niin voimakkaita. Hyvässä ja varsinkin pahassa. Moni asia meni vähän alakuloisesti koko viikon ajan. En oikein tiennyt mikä on vialla, mutta joku vain kovasti haroi vastaan, ihan kaikessa. Tuntui ihan tältä:
So wake me up when it's all over
When I'm wiser and I'm older
All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost
Juttelin eilen ystäväni kanssa, sen joka haastatteli minua reilu vuosi sitten. Teki hyvää, kaiken tämän epävarman ja kurjan keskellä. Tulimme siihen tulokseen, että pitää vain muuttaa ne asiat täällä, jotka eivät ole ihan täysin kohdallaan. Toisin sanoen koti, työpaikka ja kaverit - kaikki vaihtoon. Ei se sen enempää vaadi. Tuli välittömästi parempi mieli. Ja sitten...
"Muista, että olet aina yhtä ihana ilona, ja
vaikka paikka on väärä, sinä olet silti sinä!"
Nämä sanat saivat melkein kyyneliin, niin hyvältä ne tuntuivat. Minulla on hienoja ystäviä, jotka tekevät minut tosi onnelliseksi. Valitettavasti heistä ei kukaan ole täällä, mutta silti. He ovat aina siellä missä pitääkin, sydämessä. Kiitos! Joten yhtäkkiä kaikki oli taas selvää. Tiedän mitä pitää tehdä ja miten pitää toimia. Ja ennen kaikkea mistä EI tarvitse ottaa ressiä. Elämä on tosi helppoa ja mukavaa, kun antaa sen olla sellaista. Otan tälle viikolle sellaisen flow-teeman. Menen vain hyvien fiilisten mukana, en mieti liikaa, en pohdi asioiden merkityksiä tai ihmisten tarkoituksia, ihan vain olen, nautin ja irvistän vastoinkäymisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti