Murha.

Mitä sinä tekisit, jos voisit matkustaa ajassa taaksepäin? 

Muuttaisitko jotain? 

Olen jo pitkään katsonut televisiota kuuntelemalla. Se on ollut melkein jo vitsi, koska minä en vain malta istua paikallani tekemättä mitään, edes puolta tuntia. En edes 15 minuuttia... Avaan telkun, koska tarvitsen taustamölyä. En minä sitä oikeastaan koskaan katso. Ellei sieltä tosiaankin tule jotain todella hyvää sarjaa. (Yleensä jopa todella hyvät elokuvat saavat keskittymisen herpaantumaan puolivälissä, ovat niin pitkiä.) Onkohan minulla adhd?

Joka tapauksessa, mietin asiaa ja tajusin, etten oikeastaan edes tarvitse sitä liikkuvaa kuvaa. Onhan olemassa radiokin. En melkein ikinä kuuntele radiota, koska a) en pidä ”hittimusiikista”, varsinkin kun kanavat soittavat samoja kappaleita päivästä toiseen ja b) en pidä siitä tyhjänpäiväisestä läpätyksestä, millä täytetään ne pienet tauot, joita jää niiden pakollisten hittibiisien väliin. Mutta. Tein uuden aluevaltauksen: radiokuunnelmat. 

Ensin löysin aivan vahingossa Serial Podcastin. Jäin heti täysin koukkuun niiden juttuun. Kuuntelin koko tarinan alusta loppuun, tai siis niin pitkälle kuin mahdollista. Pahinta oli juuri se, ettei tarina päättynytkään viimeiseen osaan. Se jatkuu joka torstai. En ollut lainkaan varautunut sellaiseen. Sitten vasta oikeasti googletin, että mistä tässä on kyse. Ja niin kuin tosi monen asian kanssa, oli pakko aloittaa alusta uudestaan. Jos rikosjuttu kiinnostaa, niin suosittelen todella lämpimästi. (Kertoo teinitytön murhasta, josta hänen teinipoikaystävä tuomittiin elinkautiseen, josta hän on nyt istunut 15 vuotta. Poika – nyt siis jo mies – vakuuttaa yhä syyttömyyttään.) 

Pidän siitä miten tuo kuunnelma on tehty. Ja pidän siitä miten tarina etenee. Ja koska se on kaikki totta. Toimittaja oikeasti haastattelee ihmisiä, jotka liittyvät tapahtumaan. Niitä aitoja ihmisiä, oikeissa tilanteessa. Se on kiehtovaa ja todella koukuttavaa. Tuntuu vähän samalta kuin silloin, kun Suomessa katsoin sitä ruotsalaistanskalaista TV-sarjaa ”Silta”. Katsoin ne kaikki jaksot moneen kertaan. En voinut lopettaa. Onkohan minulla addiktio? 

Rikossarjan odotusaika oli liian pitkä. Joten aloin etsiä jotain korviketta. Ja onnekseni löysinkin. Lyhyitä kuunnelmia, radio-ohjelmia. Puhetta ja musiikkia ja selkeä tarina ja yleensä jokin yllättävä ominaisuus. Se oli minulle täysin uutta. Melkein jokaisen jälkeen tuntui, että kannatti kyllä kuunnella. Alkoholismi, rasismi, kirjeenvaihto, aikamatkailu... Aiheita on laidasta laitaan. Tässä yksi kuunnelma esimerkkinä, jos kiinnostaa. Tajusin, että pidän näistä tarinoista tosi paljon. Tässä lainaus tuosta yllämainitusta kuunnelmasta:

It makes me realize that I have been time travelling. It’s just that I’ve been travelling into the future, at 60 min per hour. And maybe that’s how we fix the past. 

P.S. Huomasin onnekseni myös sen, että en ole alkoholisti. (Tämä pätkä tosiaan kannattaa kuunnella.)