Muistoja.

Testasin tänään uuden kotini upouutta uunia. Tuntuisi toimivan. Parasta siinä on tikittävä kello, joka muistuttaa millon eväät on otettava ulos. Lisää huomattavasti onnistumisen mahdollisuuksia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun käytän uunia Maltalla. (Todellinen keittiöhengetär tässä terve.) Jonkinlainen saavutus kai tämäkin. Uunissa lämmittelee joka tapauksessa kukkakaaligratiini, yksi suosikkini, jota söin ensimmäisen kerran Italiassa. 

Tänään on taas ollut sellainen italiaikävöintipäivä. Katsoin jopa Toscanan auringon alla. Samalla löysin vahingossa linkin, jossa oli linkki, jossa oli linkki, josta viimein pääsin Interview-lehden sivustolle. Sellaisenkin luin ensimmäisen kerran Italiassa. Muista sen päivän niin tarkkaan. Makasin pinkkivihreässä huoneessani futonilla ja palelin. Join teetä ja vain nuuhkin keväistä ilmaa, joka talon kunnosta johtuen tuli myös sisälle huoneisiin. Mietin silloin, että haluan tilata tuon lehden itselleni, jos joskus muutan takaisin Suomeen. Siinä oli niin hienoja kirjoituksia. En tilannut. Minulla oli sininen ruutuvihko (niitä pieniä ruutuja) jossa oli sinisen mansikan kuva. Kirjoitin siihen listoja ja haaveita tulevasta elämästäni sitten, kun Suomeen palaan. Listasin tavaroitani ja sitä mitä vielä puuttuu. Nyt kaikki tuo tuntuu aika hassulta. Mutta silloin se oli mukavaa. 

Joka tapauksessa, voit uskoa, että taas fiilistelin. Ja kun sen aloittaa, niin vaikea on lopettaa. Punaviini auttoi. Ja kun nyt alkuun pääsin, niin pitihän se vielä katsoa Enkelit ja Demonit, ettei vain tuo naapurimaan maisema unohtuisi. Viikon italia-annos on taas nautittu.

Juttelin kaverin kanssa muutaman viestin verran ja jotenkin oli sellainen pysäyttävä lopetus. Rinta rottingille Ilona! Kaikki kääntyy hyvin. Sun pitää vaan tietää tismalleen mitä haluat. Tsemppiä! Huh huh, aikamoinen kommentti. 

Minulta kysyttiin eilen minkälainen olisi unelma-ammattini. Tuntui, etten osannut vastata mitään järkevää, on niin monta asiaa mitä haluan vielä tehdä. Niin monta projektia on kesken. Enkä todellakaan tiedä "tismalleen" mitä haluan. Se on pelottavaa. Tietääkö muut? Mistä muut sen tietävät? Olen varma, että minulla on vain väärä systeemi. Käännyin taas googlen puoleen, ja kysyin: How do you know what you want? Jo ensimmäinen linkki tuntui tietävän vastauksen, joten tartuin heti syöttiin. Thank God for Oprah! Jos joku toinenkin siellä mietti samaa, niin tästä voi olla apua.

Ja vielä lisäksi: Paljon synttärionnea Mimmulle!