torstai 13. marraskuuta 2014

Vihreä.

En kertonut viimeksi mikä sen seuraavan Perhosjuhlan syy on. Se tuntui niin lattealta, eikä oikein edes ole mitään tiettyä mitattavaa juttua, niin kuin viimeksi se valmistuminen. Sitä joko valmistui tai ei. Mutta nyt sain niin hulluja arvailuja, että jotain on kerrottava. Ei, en ole raskaana. Ei, en ole menossa naimisiin.

Tämä on nyt sellainen elämänmuutosprojekti. Löysin melko varmasti selityksen sille miksi olen sairastellut ja oireillut omituisesti jo monta vuotta. Mutta ennen kuin aloitan mitään loppuelämän myrkkylääkitystä, aion kokeilla muita konsteja. Elämänmuutosta. Kuulostaa laimealta, mutta vaatii kamalasti hommaa minun tapauksessa, elintavat kun eivät ole olleet ihan parhaat mahdolliset. Mutta nyt sitten opettelen asioita, kuten kokkaamista ja esimerkiksi joka päivä syömistä. Aloitin pitämään sellaista olokirjaa. Ensin kirjoitin kaikki oireet ja vaivat. (Lista on pitkä.) Sitten joka päivä kirjoitan mitä syön ja juon ja teen ja tunnen. Ja jos löydän jotain vinkkejä, niin kokeilen. Tämä on minulle iso projekti, koska en tykkää kokata, enkä tiedä ruoka-asioista kovinkaan paljon. (Vielä.) Ja varmaankin teen paljon ihan kamalan väärin, koska en ole koskaan ennen tehnyt elämänmuutosta. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Tuo muistikirja on aika poikkeava. Etsin pitkään sellaista pieniruutuista vihkoa ja sitten jostain rojukaupan perältä löysin ihan vahingossa yhden kovakantisen muistikirjan pienillä ruuduilla. Kaikissa muissa oli normaalit viivat. Ostin sen heti, vaikka kannet ovat kirkkaan vihreät. Ajattelin, että askartelen siihen sitten nätit kannet. Värit ei ole mun juttu, olen melkein jopa kuuluisa harmaudesta. Se on lempivärini. Vaatteet ovat pääasiassa harmaita ja kodissakin se näkyy. Joten joku kammottava kirkkaan vihreä värihäiriöinen kirja jotenkin tuntui suorastaan väärältä.

Kun eilen aamulla aloitin tämän olokirjan kirjoittamisen, valitsin juuri tämän vihreän kirjan. Ja kun etsin tietoa netistä tätä projektia varten, osuin jollekin sivustolle, jossa kerrotaan värien merkityksistä. Ilmeisesti vihreä tasapainottaa. Se tuo sopusointua ja rauhoittaa, lisää viisautta, ymmärrystä ja harmoniaa. Vihreä on tasapainoinen, tervehdyttävä ja virkistävä väri, ja se avaa meidät rakastamaan ja tuntemaan yhteyttä koko luomakunnan kanssa. (Löysin nämä tiedot tältä sivustolta.) Sopii elämänmuutokseeni kuin nenä päähän, sillä juuri tuollaisista asioista on aloitettava.

Kävin ostamassa meidän omasta hippikaupasta kivishampoon ja jotain hiusten kasvua edistäviä ihmetabletteja. (Hiuksia lähtee kuin koiralla karvoja keväällä.) Ei se voi ainakaan haitata. Käytän usein lihassärkyyn sellaista ihmeainetta, jota Kalle ostaa jostain pikkukaupasta saaren toiselta puolelta. Se rentouttaa lihaksia ja auttaa jollain tavoin tulehdukseen. En muista nimeä, mutta jotain silmiä kirvelevää poppamieskamaa se kuitenkin on. Tajusin eilen ostaessani tuon kivishampoon, että kaikki ovat vihreässä pakkauksessa. Jopa se ihmejuoma, jota lipitän joka päivä vihreästä juomapullostani, on tummanvihreää. Erikoista. Minä en usko sattumaan, enkä varsinkaan nyt tämän värin osalta. Ehkä minun on annettava väreille reilu mahdollisuus.


(Oli pakko lisätä kuvaa viinipullon korkki, kun oli niin sopiva.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti