Sanoista teoiksi.

Nyt kun elämässä tuntuu taas ihan kaikki muuttuvan ja se vähäkin pysyvä katoavan, niin ehkä on aika pysähtyä ja muistuttaa itseään siitä mikä on tärkeintä. Eli: Back to basics. Luin vähän aikaa sitten artikkelin (en kyllä enää muista mistä) jossa oli hyviä neuvoja. Poimin niistä muutaman. Nämä ovat sellaisia, jotka jollain tavoin puhuttelivat eniten.

Aseta hyvinvointisi etusijalle.

Miten näin yksinkertainen asia voi olla niin vaikea toteuttaa? Ota omaa aikaa. Älä tee asioista, jotka eivät tunnu hyviltä. Tee asioita joista pidät. Minua kasvatettiin sillä "ei-aina-voi-tehdä-niin-kuin-haluaa"-komennolla. Olen edelleen eri mieltä asiasta. Kyllä voi ja pitääkin tehdä. Elämänlaatu heikkenee huomattavasti, kun yrittää totella ja miellyttää muita. (Kokemus puhuu.) Meitä on huijattu. Ei sen niin kuulu mennä! Joskus on toki lapioitava paskaa, mutta senkin voi tehdä omalla miellyttävällä tyylillä, ei niin kuin käsketään.

Lue oikeita kirjoja.

Ensinnäkin, lukeminen antaa mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Mutta netistäkin voi oppia. Minusta se perinteisen kirjan sivujen selaaminen on ihan eri asia. Aito kirja tuntuu ja tuoksuukin toisenlaiselta kaiken teknologian keskellä. Ostan kirjat itselleni omaksi, että voin sitten tehdä marginaaleihin omia merkintöjä. Se kuuluu asiaan. Ja tämänkin opin kirjasta, Jari Sarasvuo suorastaan kehoitti sotkemaan sivuja kaikealla merkittävällä. Kirjat ovat sanojen aarrearkku. Vietä siis enemmän aikaa lukien. Ainakin enemmän kuin TV:n ääressä.

Ajattele ennen kuin toimit.

Hidasta tahtia. Minä olen jo oppinut tämän! Hosujasta tuli hyvinkin hitaasti reagoiva. Se on huippuhienoa ja ärsyttää aivan hemmetisti niitä toisia, jotka eivät sitä vielä osaa. Aivan niin kuin se ennen otti päähän minua, jos joku ei saanut vastattua heti sillä sekunnolla. (Virallinen anteeksipyyntö kaikille niille joita hoputin ja patistin ajattelussa. Kuinka typerää.) Paljon parempi, että miettii hetken. Anna siis itsellesikin aikaa miettiä asia läpi ja kuunnella sisäistä ääntä.

Kirjoita käsin.

Kirjoita kirjeitä perheellesi tai ystävillesi, lappusia rakkaallesi, lista ruokaostoksista, viikon tavoitteet tai vaikkapa kiitos-viestejä. Digitaalinen viestintä on toki hienoa ja helppoa, mutta siinä on iso ero kirjoitatko rakastan sinua -viestin tekstarina vai kylppärin peiliin teipatulle paperilappuselle. Minä olen aika hyvä tässä. Kirjoitan käsin päivittäin. Se on hyvin terapeuttista, suosittelen.

Vietä aikaa läheistesi seurassa.

Ainoastaan olemalla fyysisesti toistemme seurassa voimme tuntea ihmisille ominaista yhteenkuuluvuutta. Pitäisi siis tavata ihmisiä livenä. Netissä puhuminenkin on mukavaa, mutta persoonatonta. Olen tavallaan samaa mieltä. Ja olen yrittänyt. Mutta en oikein osaa. Joka kerta, kun menen jonnekin ihmisten ilmoille, olen seuraavat päivät ihan uuvuksissa. Ihmiset vievät minun energian ja siksi haluan vain olla yksin. Se on vähän surullista. Mutta opettelen enemmän.

Irtaannu teknologiasta.

Laitetaan ne puhelimet kiinni, varsinkin yhteisessä ruokapöydässä. Ensin pitäisi päästä siihen yhteiseen pöytään, mutta muuten tuo kuulostaa tosi hyvältä. Minua säälittää ne ihmiset, jotka istuvat porukalla hiljaa ja näpertävät puhelimiaan. Ja nyt tuntuu, että olen jotenkin omituisesti tipahtanut sivistyksen aallosta. Ilmankos ne kasarisarjatkin tuntuvat niin hyviltä.

Tällaisia mietteitä tänään. Minusta aika hyviäkin juttuja. Ehkä joku elämänmuutos on nyt tulossa. Jotenkin tuntuu siltä. Tukkakin lähtee ihan tahtomattani. Suuria muutosia.