Nuppi.

Ystäväni tuli ulos lukijakaapista! Nyt teitä on neljä. Se on selkeä kasvusuuntaus. En siis ole suotta hankkinut jännetuppitulehdusta ranteeseeni, tai laiminlyönyt kotitöitä säännöllisesti. Mahtavaa!

Tänään on leffapäivä. Puuhalistalla oli vain tiskaus ja kaupassa käynti. Vaikka en ole niin äärettömiin ponnisteluihin tällä viikolla muutenkaan venynyt ajattelin, että hiihtolomalla pitää koittaa rentoutua. Ei, en aio hiihtää, enkä pahemmin edes ulkoilla. (Nyt on talvi, talvi on pahuutta.) Eilen virkkasin miljoona palasta tulevaan villavilttiin, ja koska ranne tosiaan on taas tulessa, ajattelin vähentää koukun käyttöä. Ja koska minä en yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään, rajoitan puuhastelua edes sillä, että koitan keskittyä elokuviin, jotka osaan ulkoa.

Tein sellaista perinteistä makaronilaatikkoa (ihan itse) ja siitä tuli aika hyvää. Tänään kauhoin viimeisen satsin lautaselle ja antaumuksella mätin pöperöt naamaan. Jotain suussa sulamatonta siellä seassa kuitenkin oli ja kun sylkäisin, niin pippurisirottimen metallinen korkkinuppihan se sieltä kopsahti lautaselle. Mitä ihmettä...? Se oli matkannut sekä uunissa, että mikrossa ja oli nyt siis kovaa vauhtia menossa kohti mahalaukkua. Ja tätä minä tarjosin kaverillekin! Toiset osaavat keittiöjutut paremmin ja toiset eivät. Yksinkertaista. Arvaa kumpaa ryhmää minä edustan? Tällä kertaa mitään ei kuitenkaan hajonnut.

Sitten piristystä päivään kaikille jääkiekkoihmisille.