Tilanteita.

"Puhunko mä nyt dildon kanssa?" Maanantain Kallio oli taas hirmu hauska!

Eilinen oli erittäin mukava ja hämmentävä päivä. Menin kaupungille ostamaan jotain askartelupaskartelutarpeita, koska oli tarkoitus tehdä kaverini Elsan kanssa prototyyppejä erilaisista koristeista tulevaa Perhosjuhlaa varten. Heti ovesta ulos mennessä sain iloisen yllätyksen - joku ihana ihminen oli käynyt lapioimassa kujan oveani ympäröivään metrin korkeaan lumikinokseen! Pääsin siis ulos ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Näin ei ole joka päivä. Huoltomiesten mielestä minun oven edustaa ei tarvitse lapioida, ei kuulu heidän hommiin. Kahdesti tänä talvena joku on kuitenkin minua (tai postinkantajaa) säälinyt ja käynyt lumet lapioimassa. Lämmittää!

Kävin ostamassa lankaa, koska sain villin idean - minä virkkaan torkkupeiton! Sitä varmasti tarvitaan sitten, kun muutan Afrikkaan. (Huomaa ironia.) Silmiini osui aivan mielettömän hieno pinkki vauvapulkka! Koska minulla ei ole vauvaa, eikä sen puoleen talvensietokykyäkään, ostin pulkan serkulleni jolla taas on molemmat. Sovittiin, että vien sen tätini työpaikalle. En kuitenkaan saanut tätiä kiinni, mikä ei sinänsä olisi ollut ongelma, koska tiedän, missä Kaupungintalo on. Vaan nyt kävi niin, että kyseinen talo on remontissa ja työntekijät ripoteltu kuka minnekin. Niinpä marssin pinkki pulkka kourassa Nikolainkulmaan kaupungin infopisteeseen. Juuri kun olin saanut selitettyä ongelmani hämmentyneille opasihmisille, soi puhelin ja täti soitti. Saatiin selville työpaikka ja infon naiset osasivat opastaa oikeaan osoitteeseen. Täti olikin jo ovella odottamassa: "Minä en ollut varma, että kuulinko oikein - pulkkaako se tänne tuo?" Pulkan se toi.

Askartelijakaverin kanssa taisteltiin sääolosuhteiden läpi meille, ja juuri kun pääsin kehumasta kuinka joku ihana ihminen oli lapioinut ovelleni reitin huomasin, että joku toinen vähemmän ihana ihminen oli aurannut uuden metrin lunta sen tulleen kolon tilalle. Extreme elämää kellarissa. Päästiin kuitenkin sisätiloihin ja askarreltiin uskomattoman kauniita koristeita! (Tai oikeastaan ne Elsan koristeet olivat kauniita, minun tekemät ainoastaan koristeita.) Eikä siinä vielä kaikki! Lähtiessä Elsa meni ja lapioi minulle uuden kujan! Se oli hyvän ystävän työ. Siinä kun huutelin ohjeita rappusilla, ohi käveli kaksi naista, joista toinen huusi: "Ilona! Asutko sinä siellä?!"

Vähän taustatietoa. Olen menossa Italiaan avoimin mielin. Tarkoittaa, että luovun tavaroista ja asunnosta ja toivon parasta tulevaisuutta. Tämän jo tiesitkin jos blogiani olet lukenut. Olen laittanut huonekaluja myyntiin yliopiston nettitorille ja sänky on menossa yhdelle italialaiselle naiselle, joka otti yhteyttä. Ensin yritin sanallisesti selittää mitä runkopatja tarkoittaa. (Italiassa ei sellaisia ole, on vain sänkyjä ja patjoja.) Ja sitten kävi ilmi, että mehän muuten tunnetaan, myös Giovanna on Salaseurassa.

Ja niinhän se on, että sitä saa mitä pyytää. Minä haluan Italiaan kesäksi, ostin lennot ja uskon, että kaikki järjestyy. Niin vaan tapahtuu. Ja tässä taas hyvä esimerkki siitä. Giovannalla on asunto myös Italiassa. Toscanassa. Tyhjillään. Ja kappas, minä saan majoittua sinne lomallani. Voiko unelma enää selkeämmin toteutua?

Ja nyt takaisin siihen hetkeen, kun penkan takaa kuului: "Ilona! Asutko sinä siellä?!" No asun. Merja ja Giovanna siellä jättikinoksen takana huuteli. He tulivat sisälle, Giovannalle selvisi, mitä runkopatja tarkoittaa, Merja osti taulun ja minä iloitsin siitä, että asunto tyhjenee ja matkakassa karttui jälleen. Selvisi myös, että Giovanna asuu naapuritalossa, joten sängyn voi kantaa ovelta ovelle. Hassujen sattumusten päivä.