Riivattu kevät.

Näin unta, että kärsin mielettömän pahastä migreenistä. Se tuli esiintymisjännityksestä, eli olin muutenkin epämukavuusalueella. Tuskainen uni! Minulle käy usein niin, että oikea päänsärky heijastuu myös uniin, mutta tänään herätessä kipu oli kokonaan poissa. Särky oli pelkkää unta. Niin ei ole käynyt ennen. Muutama tunti myöhemmin todellinen kipu iski salamana kaaliin. Nappia naamaan ja peiton alle pimeään. Ehkä se oli enneuni. Tämä kevät käy minun turmioksi. En vaan pärjää. Kamala kylmyys ja epänormaali kirkkaus tekee pahaa jälkeä. Nonstop päänsärky loppuu, kun lumet sulaa. Kyllä on lottovoittaja olo taas, kun täällä istun sisätiloissa arskat päässä.

Olin eilen baarissa entisen kämppisen ja ystävän kanssa. (Selvin päin, maistiton maaliskuu menossa!) Ei nähdä kovin usein, mutta yleensä meillä on aika hauskaa siitä huolimatta. Kuten myös eilen. Mutta sen hauskan lisäksi tunsin hyvää. Jostain ilmestyi sellainen uusi tunne, oli hyvä olla. Yleensä ihmisten kanssa tulee aina jonkinlainen olotila. Joistakin tietää heti, että huumori on samanlainen, kuin itsellä. Toiset tuntuu hyvältä iholla. Ja joskus harvoin vastaan tulee niitä ihmisiä, joiden lähellä on vain hyvä olla. Sellainen huolettomuus ja vapaudentunne. Voi olla täysin oma itsensä, mitä ikinä se tarkoittaakin. Elämässäni ei ole käynyt montaa sellaista kaveria, vielä hervempi on pysynyt matkassa. Minulla on yksi sellainen ystävä, jonka kanssa on helppo olla täysin hiljaa. Jonka tuntemukset aistii itsekin. Joka tietää minusta kaiken ja pitää silti. Jonka lähellä on hyvä olla. Se on harvinaista herkkua. Siksi olin eilen vähän yllättynyt, koska hetken ajan tunsin sen hyvän olon. Ja nyt mietin, että pitäisi ehkä vähentää tätä fiilisten analysointia.

Joka tapauksessa, minulta kysyttiin paperit baarin ovella! Kyllä, 33-vuotiaan minun piti todistaa täysi-ikäisyys. Teki mieli sanoa: "Kyllä, se on ikäni, minulla vain ei ole ryppyjä todistamassa sitä." ja hymyillä Nivea Q10 hymyä. Mutta tyydyin tylsästi pelkkään kiitokseen. Enhän edes käytä Niveaa.