Sunnuntai.

Sänky muutti tänään Giovannan luo. Myös ne erikoiset paksut (ja painavat) lavat tekivät lisää tilaa eteiseen, mihin voin nyt kantaa kaiken oleettoman. Hmm. Tuo ei tainnut olla oleellisen vastakohta, mutta olkoon. Ilo irti, tuli tilaa! Kohta tämä on kokonaan tyhjä.

Muutenkin oli kyllä mukava viikonloppu. Ystävä oli käymässä. Käytiin Viherlandiassa jätskillä ja sain pääsiäiskukan ja kummallisen piikittömän kaktuksentapaisen minikukan, minkä pallukat menee kahtia. Aina kun minulle sanotaan, että saan itse valita ihan mitä tahansa, niin otan sen säälittävimmän räpellyksen. Jotain puoleensavetävää kaikessa epäonnistuneessa aina on. Lemmikitkin on jotenkin parkoja. Osa minusta haluaa täydellisyyttä ja elän tämän perhanan perfektionismin kanssa joka päivä. Toisaalta rosoinen, ruostunut, kulunut tai muuten vain kolhuja vastaan ottanut on ihan parhautta. Arvet on upeita. Taistelen sisäisten ristiriitojeni kanssa siis edelleen.

Siivosin ja tiskasin, koska sitähän ihmiset tekevät silloin, kun flunssa iskee ja olo on kammottava. Tein myös hirmu hyviä lihapullia ja purin kieleeni aikamoisen vekin. Minulla on hirmu korkea kipukynnys, tai niin olen aina luullut, mutta exän mielestä minulla on vain jotain vikaa näissä piuhoissa. Tunnistan kivun ja viesti menee aivoihin, mutta aivot ei vain tiedä mitä sillä saapuneella tiedolla pitäisi tehdä. Ja sillä tavalla tulee mustelmia ja lähtee pieniä palasia. Mutta hengissä ollaan vieläkin, se on pääasia.

Nyt menen ja asennoidun uuteen tehokkaaseen viikkoon. Hep.