Päivän kohokohtia.

Kävin ostamassa matkalaukun. Olen sitä käynyt moneen otteeseen mieluilemassa ja testailemassa. Kärsivällisesti myyjät ovat opastaneet ja kertoneet laukun kaikista ominaisuuksista. Ja nyt se komistus kököttää tuossa vieressäni. Upea! Ei liian suuri, ei liian pieni, vaan juuri sopiva! Tarpeeksi miehekäs, mutta silti minun näköinen. Meistä tulee niin onnelliset yhdessä ensi kesänä!

Pidin taas vauvaa sylissä ja vaunujakin tuupin eteenpäin muutaman kerran. Tavattiin serkun kanssa keskustassa ja siinä touhutessa vauva päätyi syliini hetkeksi. Ensin se tuijotti ja sitten taas hekotti. Yhtäkkiä se alkoi mönkiä ja painoi päätään ja huitoi ilmaan niillä pikkutumpuilla. Vauvojen hanskat on hassuja. Ne on kuin pienen pieniä pipoja, joihin mahtuu vain sellainen pienen pieni nyrkki. Joka tapauksessa, serkku tulkkasi vauvan elekielen ja minäkin viimein ymmärsin, että lyhytkasvuinen henkilö sylissäni yritti halata minua. Hämmentävää. Mutta me selvittiin siitä ihan ilman henkisiä traumoja ja kuolavaurioita.

Vauvoista puheen ollen, tässä silmäniloa kaikille lapsirakkaille.

Yllätin myymälävarkaan rysän päältä. En ole koskaan ennen ollut todistamassa mitään vastaavaa. Sattumalta näin, kun kaveri tunki lihapakettia takkinsa sisälle. Tuo poika huomasi, että minä huomasin ja meni jokseenkin vaikeaksi, jäi vain tuijottamaan hyllyyn jääneitä lihapaketteja välillä ympärilleen pälyillen. Minä vain katsoin poikaa. Tyyppi seisoi pitkään samassa paikassa "tutkien" muita lihoja aivan, kuin ei uskaltaisi liikkua. Omituisen pitkään. Samoin tein minä, katsoin vierestä kuinka poika kiemurteli. Serkun pienoisesta painostuksesta johtuen sanoin myyjälle nähneeni, että kaveri kävi taskuostoksilla. Myöhemmin mietin, että miksi sen kertominen oli minulle niin vaikeaa?

Luitko sen testin, minkä perusteella olen Tarkka Laadunvalvoja? Tämä on osoitus juuri siitä. En voinut olla puuttumatta toisten toimintaan. Oikeudenmukaisuus on minun luonteessa. Sääntöjä pitää noudattaa. Mutta se tilanne oli niin kovin ristiriitainen. Tiesin mitä pitää tehdä, mutta silti vasta serkun painostuksesta sain suuni auki. Ehdin jo käydä läpi kaikki mahdolliset pelottavat versiot siitä, miten poika tulee kostamaan minulle, koska taatusti näki kuka hänet käräytti. Näin mielessäni niin selvästi, kuinka poika huutaa ja kiroaa minut hikiseen helvettiin ja vannoo kostoa, samalla kuin järkälemäiset vartijat kantaa hänet käsi- ja jalkaraudoissa ulos. Minun täytyy siis pitää matalaa profiilia kunnes lähden maasta. Pysyn täällä kellarissa. Ja kun Italiaan pääsen, en ehkä palaa sieltä ollenkaan. Pelkotilat valtasivat mielen ja siksi olin vaieta. Ja vielä siinäkin vaiheessa, kun myyjälle asiasta mainitsin, muistin painottaa sitä että en missään nimessä ole varma asiasta ja että saatoin olla hyvin väärässä. Jessus mikä vellihousu!

Kaikesta päätellen kaveri ei jäänyt kiinni. Taisi palauttaa lihapaketin, koska näytti säikähtäneen tilanteesta vähintään yhtä paljon kuin minä. Ja minäkin voin taas elää normaalisti, ihan ihmisten ilmoilla.

Nyt menen tekemään pinkkiä puuroa. Ei siksi, että on perjantai, vaan siksi, että osaan! Hyvää viikonloppua kaikille!