Tänään aamulla hyppäsin fillarin selkään ja lähdin tuulispäänä polkemaan kohti työmaata. Aivan ihanan kirpeä aamu, kaunista ja sopivan viileää ja tuoksui ihan... Italialle. Haikein mielin matkasin töihin nuuhkien ilmaan minkä ehdin. Kaikki näytti ja tuntui ja tuoksui nyt jotenkin niin ihanalta. Tuli aivan valtava koti-ikävä. Sitten vähän myöhemmin tajusin miksi moinen alakulo oli minuun iskenyt matkalla. Muistin, että näin unta Rotasta. Siitä ihanasta koirastani. Pesin sen likaista turkkia, me leikimme ja se oli aivan kuin silloin kauan sitten. Siinä unessakin se oli jälleennäkeminen, oli ikävä ja nähtiin pitkästä aikaa. Ja aamulla se tuntui tyhmältä unelta, sillä rakas Rottani on oikeasti jo kuollut. Ilmankos oli mieli maassa.
No, eteenpäin sanoi mummo lumessa. (Minä en ymmärrä tuota sanontaa. Voisiko joku selittää? Ei saisi käyttää sanoja, joita ei ymmärrä, mutta minä ostin tänään sivistyssanakirjan, joten ehkä minulla on vielä toivoa. Kirjassa ei kyllä ole mummoa eikä lumea, tosin ne sanat itsessään kyllä ymmärrän.) Tämän päivän istuin koulutuksessa. Aina mukava oppia uutta. Onnistumisen ilo ei varsinaisesti päässyt yllättämään, sillä aika harva tehtävistä meni kerralla oikein, vaikka kaverin kanssa lyötiin päät yhteen.
Tapasin tänään myös reikimasterini ja sain uutta energiaa ja opastusta. On se vaan mahtavaa, että elämässä on ihmisiä, jotka jaksavat kannustaa oikeilla sanoilla. Ei sillä, että suunta olisi nyt hakusessa, mutta onhan se kiva tietää, että olen menossa sinne minne pitääkin. Päivän kruunasi vielä viisi uutta kirjaa. Yksi listanikin näyttää nyt vähän erilaiselta:
Kuolema vieraalla maalla
Kuolema väärissä vaatteissa
Kuolema tulvan aikaan
Ajasta ikuisuuteen
Kohtalokkaat lääkkeet
Ylimpiä ystäviä
Myrskyjen meri
Sokea rakkaus
Seitsemän syntiä
Haurasta lasia
Unelmien tyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti